Markkinoiden lait pätevät korpien keskellä vähintään yhtä julmina kuin muuallakin. Se on nähty useat kerrat, kun palvelut ovat lipuneet kauemmaksi ja seuranneet rahan kutsua.
Pudasjärvellä on monin paikoin totuttu siihen, että matkaa kauppaan ja muiden palvelujen ääreen on monia kymmeniä kilometrejä. Ostoksilla ei piipahdella päivittäin, vaan kotivaraa pidetään pidemmän ajan tarpeisiin, jotta nälkää ei tarvitsisi nähdä.
Työssäkäyvillä etäisyydet ovat ratkottavissa, mutta ongelma tulee vastaan etenkin silloin, kun liikkuminen kodin ja kaupan välillä on vaikeaa. Tällaisessa tilanteessa on suuri joukko esimerkiksi autottomia, vähävaraisia tai fyysisesti heikossa kunnossa olevia kuntalaisia. Juuri he tarvitsisivat palveluja, mutta eivät niitä saa, ellei niitä tuoda kotiin saakka.
Nyt monet heistä ovat uuden edessä, kun viimeinenkin kauppa-auto päätti matkansa. Arjen muuttuessa vaikeammaksi on inhimillistä tuntea ärtymystä, voimattomuutta ja surua. Mikä nyt neuvoksi? Onko pakko muuttaa rakkaasta kodista pois? Mitä vielä pitää kestää?
Kysymyksiä ei kysyttäisi, jos niihin olisi valmiita ja hyviä vastauksia. Vastauksia ja apua on etsittävä yhdessä kaupungin sisällä, sillä ulkopuolelta ongelmia ei kukaan tule ratkomaan.