Hil­la­ky­läs­sä tuo­te­ke­hit­te­lyä myös hil­lan­leh­dis­tä – lain­sää­dän­tö jar­rut­taa pe­rin­ne­tie­don ­hyö­dyn­tä­mis­tä

Hillanlehden keruu maanomistajan luvan, koulutuksen ja asianmukaisen varustuksen. Hyttysmyrkkyäkään ei sovi käyttää. Ranualainen Raija Huovinen näyttää mallia.
Hillanlehden keruu maanomistajan luvan, koulutuksen ja asianmukaisen varustuksen. Hyttysmyrkkyäkään ei sovi käyttää. Ranualainen Raija Huovinen näyttää mallia.
Kuva: Riikka Tuomivaara

Ranuan Hillakylälle, joka on rekisteröity tuotemerkki, irtosi keväällä Suomen kuntamarkkinoinnin kolmas sija.

Hillakoulua on pyöritetty, ja sen toiminta jatkuu edelleen. Siellä on kuultu eri alojen asiantuntijoita, saatu uusia ideoita ja uskoa hillaan monipuolisiin mahdollisuuksiin.

Hillasta uskotaan Tuomivaran mukaan kehkeytyvän Ranualle monipuolinen tuoteperhe. Sitä on suunniteltu käytettävän niin ravinnon, kosmetiikan kuin hyvinvointituotteiden raaka-aineeksi, matkailupalveluita unohtamatta.

Hyvinvointituotteita on jo pienimuotoisesti valmistettu. Ranuan Kuhan kylässä lämpesi viime viikolla hillasauna, jossa osanottajat saivat kokea hillatuotteiden hoivavaikutuksia ihollaan.

Pitkään Hillatorilla hillaa ja muitakin marjoja ostanut ja myynyt Reijo Sääskilahti on kehitellyt hillasmoothien, jota on ollut Hillatorilla jo maistettavana ja myynnissä.

Monialayrittäjä Tiina Torvinen on kehittänyt hillavoidetta kosmetiikaksi ja hillavillaksi.

Erityisen mielenkiinnon kohteena on ranualaisilla ollut, marjan ohella tietenkin, hillanlehti. Siitä on tutkimuksissa todettu löytyvän kaikki ne hyvät ainesosat mitä on marjassakin.

Tuotekehittelyn esteenä on vain muutaman vuoden takainen asetus, joka määrittelee hillanlehden uuselintarvikkeeksi ja vaikeuttaa samalla sen käyttöä elintarviketuotantoon.

– Meillä on näyttöä hillanlehden käytöstä esimerkiksi keripukin ehkäisyyn 1600-luvulla. Eviralle on toimitettu aineistoa pyrkimyksenä saada muutos asetukseen, mutta huonolla tuloksella ainakin toistaiseksi.

Nyt voidaan hillalehteä Tuomivaaran mukaan sentään käyttää vaikkapa juomiin, kun sen kuiva-ainepitoisuus jää alle viiden prosentin. Ranuan kunta on kustantanut tutkimuksia, joilla hillanlehden tuotekehittelyä on kuitenkin jatkettu.

Kehittämispäällikkö uskoo, että menestystuotteita saadaan aikaan. Hillanlehden kerääjiä on koulutettu reilut kaksikymmentä. Hillanlehdistä on valmistettu juomaa, esimerkiksi teenä sitä voi käyttää hyvin.

Pitemmän päälle Tuomivaara uskoo, että hillasta ja sen lehdistä löytyy raaka-ainetta erikoiselintarvikkeiden lisäksi myös lääketeollisuuden käyttöön.

Hillanlehteä ei voi kerätä jokamiehenoikeudella, vaan maanomistajan lupa tarvitaan. Oikea keruuaika on siinä vaiheessa, kun hilla on kukkinut ja mennyt tupelle.

Tulevaa marjasatoa ei lehdenkeruulla haluta vaarantaa. Parhaita keruupaikkoja ovat Tuomivaaran mukaan niittymäiset suot ja kuusten tyvet. Suopursu tuppaa pilaan levittämällään suopursuruosteella hillanlehdet keruuseen sopimattomiksi.

Keruu käy työstä, montaa kiloa hillanlehteä ei päivässä talteen saa, Tuomivaara tietää kokemuksesta. Mutta eivät tarvittavat määrätkään toistaiseksi suuria ole, esimerkkinä hän käyttää pientä kosmetiikkayritystä, jolle kymmenen kiloa hillanlehteä riittää vuoden tuotantoon.