Suomen ensimmäinen ”unelmatehdas”, peruskoulu, homehtui harmittavasti ja sitten Unelmatehas Oy romahti muuten vain. Nyt viritellään modernisti ”Hiilineutraali Rimmi” ajatusta. Se on hyvä tapa lähestyä asiaa.
Mielestäni alue tulee suunnitella kokonaisvaltaisesti hiilineutraaliksi, pelkän rakennustarkastelun lisäksi. Pitää suunnitella koko ympäristö hiilineutraaliksi, ekologisesti kestävällä tavalla, etenkin jos aiomme jotenkin lunastaa strategian ”luonnonmukaisin” sanontaa.
Ikivanha totuus on ”maasta olet sinä tullut ja maaksi olet jälleen tuleva”. Tämä ei ole uskonnon rienausta, vaan yksi suurista elämän totuuksista.
Lähtökohtana täytyy olla koko elonkehän tarkastelua, mikä lähtee kasvien yhteyttämisestä, jossa auringon energia muuttuu maaperän ravinteiksi ja tätä kautta antaa meille elinvoiman. Meidän täytyy oppia ymmärtämään ja huomioimaan maaperän elinvoima ja taitojemme mukaan edesauttamaan sen prosesseja.
Alueen kokonaisvaltaisessa suunnittelussa pitää ensimmäisenä tarkastella vesitasetta. Se lienee Rimmillä kunnossa, kunhan vältämme maaperän turhaa peittämistä. Osa nykyisistä rakenteista pitää varmaankin poistaa ja liikenteen vaatimat peitteet on minimoitava.
Alueelle pitää saada ympäristön mukainen puusto, joka huomioi vesitasetta, kauneutta, suojaa, siitepölyjä ja historiaakin.
Esimerkiksi keväällä ensimmäisenä kukkiva pölyttäjien proteiinin lähde on pajujen ohella hederaita (poikaraita), joka on komein puu keväällä. Siitepölyjen riittävyys pensaissa ja kukkasissa on huomioitava syksyyn saakka. Pölyttäjät tarvitsevat siitepölyä vielä syksylläkin.
Jos halutaan huomioida yhteisöllisyys pitää alueelle suunnitella erilaisia yhteisiä alueita, kuten kasvimaat, marjapensaat jms. Jos biologinen kierto halutaan kokonaisuudeksi, voisi alueella olla eläimiäkin, vaikkapa mehiläisiä, kanoja, kaneja, miksei lampaitakin, jotka tuottavat munia, lihaa ja ravinteita maaperään.
Näiden käsittelyä varten olisi hyvä olla jonkinlaiset tilat, joissa voisi alkukäsittelyn suorittaa.
Tavoitteena tulee olla, että kaikki biojäte palautetaan alueella maaperään kompostoinnin kautta. Näin tehden kasvimaita ei tarvitse lannoittaa kemiallisilla tuotteilla lainkaan.
Asukkaat voivat suorittaa itse alkukompostoinnin vaikkapa bokashi-menetelmällä ja matokomposteilla (kumpikaan ei haise) Isommat kompostit voivat olla alueella jossain kasvimaan lähettyvillä.
Biohiiltä voi tuottaa alueella, vaikkapa pajua kasvattamalla, jota hiilletään 3–4 vuoden jaksotuksella biohiileksi, joka ladataan ravinteilla kompostien avulla. Näin saadaan rehevä, hyvin kosteuden ja ravinteet pitävä maaperä, jossa maaperän lukemattomat prosessit voisivat kukoistaa.
Tärkeimpinä voisi mainita änkyrimadot ja lierot, jotka muokkaavat maaperää jatkuvasti, väsymättä.
Rakennukset pitää sijoittaa niin, että niiden katot ovat sopivia aurinkovoimaloiden/-kerääjien sijoitukseen. Rakennusten täytyy myös antaa suojaa sopiville kasveille ja hyvällä suunnittelulla saadaan joihinkin paikkoihin mikroilmastoja, jotka lämpenevät keväällä aikaisin.
Alue kannattaa suunnitella niin, että siellä on yhteinen sähköverkko. Kun rakennukset ovat puuta, niin tuntuu, että voisiko niitä sijoitella nykyisten rakennusten perustusten päälle rossipohjaratkaisuilla. Tuntuu hassulta, jos ensin puretaan vanha rakennus perustuksineen ja sitten aloitetaan uusi rakennus tekemällä ensin perustukset.
Hiilineutraalius alueena tarkoittaa, että se on kasvipeitteinen, puusto palvelee ympäristöä vuoden kierron mukaan, alueella kierrätetään biojätteet, omavaraistelu-kotitarve (omat kasvit ja eläimet) on huomioitu aluesuunnittelussa.
Kukka kedolla ja lehti maassa – Rimmin uusi normaali.