Sarakylän koulun historiassa tapahtui merkittävä muutos vuoden 1964 alussa. Silloin alkoi koululaisten kyyditys takseilla. Vielä edellisenä syksynä ensimmäisen luokan aloittanut Juha Granlund ehti kokea oppilasasuntolan elämää kolmen lukukauden verran.
Asuntola toimi Takalon talossa. Sen lapseton isäntäpari Elli ja Kustaa Sarajärvi olivat vuokranneet kokonaan pois ja asuivat itse piharakennuksessaan. He olivat aiemmin majoittaneet yksittäisiä oppilaita, samoin kuin monet kylän talot.
Kun siihen aikaan käytiin koulua myös lauantaisin, jäi kotona vietetty aika reiluun vuorokauteen viikossa. Asuntolaan piti lähteä jo sunnuntaina iltapäivällä.
Kotimatka tahtoi toisinaan venähtää, kavereita oli paljon ja mukavaa tekemistä tienvierissä. Juha Granlund muistelee yhden Lehmisuon asutusalueen talon koiran olleen vihainen joten toisinaan sen ohi piti kiertää metsää pitkin.
Nuo lähinaapureiden lapset ja vanhemmat sisarukset, Irja ja Raili, tekivät ekaluokkalaisen elämän asuntolassa kuitenkin ihan mukavaksi. Ilman heitä ei olisi Juhan sängyn petaus asuntolanhoitajan katseita kestänyt.
– Sitä ei nyt ymmärrä, miksi piti lasten laittaa peti kuntoon kuin armeijassa, muuten se purettiin. Myös ruokailu tuntui joskus ikävältä, kaikki kun oli pakko syödä.
Muutaman kerran sai Granlundkin eteensä edellispäivän ruuan komerosta. Joskus tehtiin porukan päätös ja pantiin maistumaton ruoka, varsinkin kesä- tai kaalikeitto, yhden lautaselle. Silloin rangaistus tuli vain yhdelle ja sitäkin taidettiin vuorotella, mies muistelee.
– Tiskivuorot koskivat kaikkia, ekaluokkalaisista lähtien. Ulkovessa oli kaukana, yöllä sai pienet tarpeensa tehdä sankoon. Kerran viikossa käytiin saunassa, sekin oli kaukana talosta
Asuntolan oppilaat eivät saaneet juuri poistua pihapiiristä. Karpaloita kerättiin porukalla Takalonlammen rannoilta. Joskus käytiin kaikki yhdessä kylän taloissa pidetyissä tupailloissa.
Yhtenä yönä Juha Granlund muistelee asuntolanhoitaja Sisko Nummikosken herättäneen kaikki katsomaan taivaalla näkyvää tekokuuta, silloinhan ne olivat aivan uutta.
Nummikoski asui pienen poikansa Velipekan kanssa talon yhdessä kamarissa. Tuo Velipekka on muuten nyt Veikkauksen varatoimitusjohtaja ja ollut aiemmin monissa näkyvissä tehtävissä politiikassakin, Granlund tietää.
Ikäviä muistoja ei asuntola-asumisesta ole jäänyt, hän kertoo.Nummikoskikin oli mukava, kävi vierailulla monien lasten kodeissa sunnuntaisin.
