Kolumni

Edus­kun­nas­ta Pekka Ait­ta­kum­pu: Lapsen koti on van­hem­pien vä­li­ses­sä suh­tees­sa

-
Kuva: Jukka Leinonen

Tarvitsisimme maahamme enemmän lapsia, jotta meillä on tulevaisuudessa riittävästi työntekijöitä ja hyvinvoinnin turvaajia.

Syntyvyydessä on nyt ollut myönteisiä merkkejä, kun se on hienoisessa nousussa. Syntyvyyteen vaikuttavat monet tekijät, mutta ennen kaikkea kyse on arvoista ja asenteista.

On kysyttävä, olemmeko Suomessa arvostaneet riittävästi lasten vastaanottamista ja lapsiperheen elämää? Millaisen kuvan media antaa perhe-elämästä? Mikä vaikutus on sillä, että lapsiperheiden etuisuuksista ja palveluista on kunnissa ja valtion tasolla tingitty? Esimerkiksi Oulussa kaavailtu kotihoidontuen kuntalisän lakkauttaminen on ikävä viesti perheille.

Syntyvyyden lasku on viime vuosina jonkin verran virittänyt keskustelua perhepolitiikasta. Enemmänkin pitäisi puhua. Myös lastensuojelun kasvavan työtaakan tulisi olla hälytyskello. Emme voi jatkaa entisellä tavalla.

Hallitus on tehnyt monia lapsiperheille myönteisiä päätöksiä. Tämä jatkuu, sillä hallitus on ohjelmassaan sitoutunut parantamaan perheiden hyvinvointia.

Keskustan kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle oli, että kotihoidontuki säilyy vähintään nykyisellään. Hallitusohjelmaan sovittiin myös, että vanhemmuuden tukea ja varhaiskasvatusta vahvistetaan.

"Erikoinen piirre on, että vasemmisto ja kokoomus ovat löytäneet toisensa kotihoidon vastustamisessa. Kotihoidontuki on niiden kriittisessä tarkastelussa."
Pekka Aittakumpu

Hallituksen linja on näkynyt muun muassa monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajaperheiden lapsilisän korotuksena ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämisenä. Se tulee näkymään myös perhevapaauudistuksessa.

Perhevapaauudistus parantaa perheiden valinnanvapautta ja lisää joustavuutta. Se tehdään perheiden eikä talouden tai työelämän ehdoilla. Hyvinvoivista perheistä voi kasvaa lopulta myös aikuisia, jotka osallistuvat työllään maamme rakentamiseen.

Keskusteluissa unohdetaan liian usein perheen sekä äitien ja isien merkitys lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Järjestelmän, kuten varhaiskasvatuksen, koululaitoksen ja sosiaalipalveluiden, kautta tapahtuva hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää, mutta olen kuluvana syksynä jälleen ihmetellyt, miksi meillä ajatellaan niin järjestelmäkeskeisesti.

Miksi niin vähän puhutaan siitä, mikä on lapsen ja nuoren hyvinvoinnin lähtökohta? Miksi unohdetaan kodin ja vanhemmuuden merkitys? Vanha hyväksi todennettu viisaus sanoo, että lapsen koti on erityisesti hänen vanhempiensa välisessä suhteessa.

Erikoinen piirre on, että vasemmisto ja kokoomus ovat löytäneet toisensa kotihoidon vastustamisessa. Kotihoidontuki on niiden kriittisessä tarkastelussa. Liian usein kuvitellaan, että lasten ja perheiden ongelmat ratkeavat siirtämällä mahdollisimman moni lapsi päiväkotiin.

Jos perheessä on esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmia tai vuorovaikutukseen ja kasvatukseen liittyviä vaikeuksia, ne eivät ratkea pelkällä lapsen kasvatuksen osittaisella ulkoistamisella. Jos tätä ei tunnusteta, ongelmakierrettä on vaikea katkaista.

Miksi niin vähän puhutaan siitä, mikä on lapsen ja nuoren hyvinvoinnin lähtökohta?

Päiväkoti voi tukea vanhempia kasvatustehtävässä, mutta tärkeintä on, että lapsella ja nuorella on kotonaan hyvä olla. Siksi lapsiperheiden tilanteeseen, vanhempien jaksamiseen ja vanhemmuuden tukeen on varhaiskasvatuksen kehittämisen ohella kiinnitettävä enemmän huomiota.

Esimerkiksi perhetyön ja lapsiperheiden kotipalvelun saatavuutta sekä pariterapiaan pääsyä pitää parantaa. Täydellisiä vanhempia ei ole, mutta riittävän tasapainoinen ja ehyt koti on niin lapsen kuin yhteiskunnan etu. Tämän tulee olla niin kuntien kuin valtion ohjenuorana.