Kommenttipuheenvuoroissa painotettiin ylimaakunnallisuutta ja kuntien välisen yhteistyön tärkeyttä.
Suomen metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Eeva-Liisa Repo painotti elinkeinoelämän tarpeiden ja kuntalaisten mielipiteen huomioimista uudistustyössä. Riittävän veropohjan säilyttäminen vaatii hänen mukaansa vireää elinkeinoelämää.
– Elinkeinollinen näkökulma on näin osittain myös kansalaisen näkökulma, hän kuvaili.
Kuntalaisen rooli uudessa maakunnassa on Revon mukaan moninainen. Kuntalainen on samalla vaaleissa päättäjä, maakunnan järjestämien palveluiden asiakas sekä päätöksien ja niistä seuraavista toimista koituvien hyötyjen ja haittojen kohde.
Kuntalaisen on päästävä osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää myös miettiä, miten asiakas löytää oikean palvelun ja parhaan mahdollisen palveluntuottajan. Palveluiden laadun valvontaan on myös kiinnitettävä erityistä huomiota.
Huolta aiheuttaa se, kuinka ylimaakunnallisuutta toteutetaan.
– Miten maakuntarajat ylittävä toiminta onnistuu? Elinkeinoelämän näkökulmasta esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntäminen ja jalostaminen ei katso maakuntarajoja, Repo pohti.
Myös elinkeinoelämälle välttämättömät ihmisten, tiedon ja tavaroiden liikkumiseen liittyvät päätökset on tehtävä yhteistyössä. Tutkimuksessakin on huomioitava elinkeinoelämän tarpeet.
– Niin sanotun tietoinfran pirstaloituminen huolettaa. Lisäksi on huomioitava, että logistiikan ja tieinfran kehittäminen vaatii yhteistyötä, Repo lisäsi.
Maakunnan väliaikaishallinnon on tarkoitus astua puikkoihin jo heinäkuussa, ja sote-palveluiden järjestämisvastuun ja muiden alueellisten tehtävien tulisi siirtyä jo 1.1.2019 maakuntien kontolle. Omassa kommenttipuheenvuorossaan Pudasjärven kaupunginjohtaja Tomi Timonen sanoi, että ei usko vielä tuolloin tapahtuvan mitään kovin suurta muutosta. Hän painotti uudistuksen vetäjien vastuuta.
– Uskon, että 1.1.2019 mennessä kuntapalvelut eivät ehdi muuttua yksityisen tuottamiksi, eli tuskin mitään radikaalia muutosta lähipalveluihin on tulossa. On luottamus- ja virkamiehien tehtävä varmistaa, ettei kauheaa kaaosta pääse syntymään, Timonen arvioi.
Palveluiden keskittämiseen ja sitä kautta kustannussäästöjen saamiseen Timonen suhtautui pääosin optimistisesti. Yhteistyö sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa on kaupungille tuttua, sillä onhan mallia toteutettu jo vuodesta 2010 Oulunkaaren kuntayhtymän puitteissa.
Timosen mukaan kaikkia palveluita ei alueella tarvitse olla saatavilla, mutta kaikkea ei myöskään voida lähteä kasvukeskuksista asti hakemaan.
– Peruspalvelut on ehdottomasti säilytettävä, eikä pitkien etäisyyksien kunnassa voida kaikkia, pieniäkin palveluita lähteä muualta hakemaan.
Avoimia kysymyksiä on vielä paljon, ja ne koskevat erityisesti rahoitusta. Osa kunnan rahoituksesta siirtyy maakunnille. Tällä hetkellä arvio on, että verotuottoja leikattaisiin vajaa 12,5 prosenttia ja yhteisövero-osuuttakin roimasti.
– Rahoituskuvio on se, joka meillä ei ole faktisesti tiedossa. Monenlaisia, erilaisia laskelmia olen nähnyt, ja osa niistä näyttää meidän kannalta hyvältä ja osa ei, Timonen latasi.
Timosen mukaan kuntien tehtävien karsiminen on tarpeellista, ja hän suhtautuu luottavaisin mielin siihen, että kunnilla säilyy riittävä rahoituspohja lakisääteisten tehtävien täyttämiseen ja kunnan elinvoimaisuuden kehittämiseen.
– Näen tässä paljon mahdollisuuksia, Timonen summasi.
