Kurenalla talvisin asuva, Jongun maatilallaan kesäisin viihtyvä Veikko Pelttari etsii uutta tanssikaveria. Pelttari kertoo Palvelukeskuksen Pärjää iloisesti arjessa -nimisessä senioritapahtumassa löytäneensä nuoruuden lähteen tanssista.
– Tanssi on hyvää liikuntaa. Pitäisi vaan löytää uusi tanssikaveri, kun aikaisempi tanssikaveri otti ja kuoli. Hän kulki kanssani tansseissa kolmattakymmenettä vuotta, jo 86 vuoden ikään ehtinyt mies tuumaa.
Pelttari sanoo tanssineensa Möykkälässä ja oikeastaan vähän jokaisen kylän tanssipaikoissa. Hän lähtisi vaikka Kurenkoskeenkin pistämään jalalla koreasti.
Mies kertoo huomanneensa, ettei ole enää hakupuuhissa iän puolesta niin sanotusti miellyttävä hakija. Mukavampi olisi saapua tansseihin oman daamin käsikynkässä.
– Ei minulla ole tanssiparille muita toiveita kuin, että iloisesti hänellä jalka nousisi. Kunhan mukana kulkisi, hän pohtii kysyttäessä.
Palveluesimies Tuula Tolkkinen Oulunkaarelta painottaa, että iloisen arjen luomisessa jokainen on vastuussa itsestään:
– Siihen kun saa omia rakkaita harrastuksiaan harrastaa ja omassa kodissaan asua mahdollisimman pitkän. Sitten kun tarvitsee, niin saisi vielä kevyttä apua esimerkiksi käsityöpiirissä kulkemiseen, Tolkkinen pohtii.
Hänen mukaansa apua voisi järjestää vaikkapa kolmas sektori.
Pelttari pärjää vielä arjessa omassa kotonaan yksin asuen.
– Ai mitä teen, että pysyn iloisena? Kutsun vieraita kylään. Olen hyvä kokki. Lisäksi olen kova lukemaan. Kirjastosta käyn aina sylillisen kirjoja ja kaikki joutoajat luen, Pelttari rupattelee.
