Yhä useampi nuo­ris­ta ei-us­kon­nol­li­nen – Maailma on muut­tu­nut, muut­tuu­ko kirkko ja pitääkö sen.

Pudasjärvi
-
Kuva: Janne Körkkö

Uskonnollisena itseään pitävien osuus ikäluokastaan pienenee, mitä nuoremmista on kysymys. Uskonnollisuutta ja arvoja selvitellyttä tutkimusta avattiin kirkon: Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019 -kertomuksessa. Vuosina 1990–1999 syntyneistä naisista uskonnollisina itseään piti 19 prosenttia ja miehistä uskonnollisena itseään piti 27 prosenttia.

Suurinta uskonnollisuus oli miesten keskuudessa 1940–1949 syntyneissä, joista uskonnolliseksi itseään luonnehti 62 prosenttia. Naisten puolella peräti 87 prosenttia samasta ikäluokasta piti itseään uskonnollisena.

Ateistien osuus oli kyselyn mukaan kohtuullisen pieni. Nuorimmassakin ikäluokassa miehistä 21 prosenttia ja naisista 12 prosenttia sanoi itseään ateistiksi. Yleisin luonnehdinta oli ei-uskonnollinen ihminen. Oulun alueen seurakuntalehdessä Rauhan Tervehdyksessä tutkimusta koskevassa uutisessa todetaan, että vaikka uskonnottomien osuus ja lisääntyminen nuoremmissa sukupolvissa on runsasta, on kasvua niiden joukossa jotka kutsuvat itseään etsijöiksi. Heille on tyypillistä humanistinen ja liberaali suhde uskontoon sekä avoimuus erilaisille vaihtoehtoisille uskomuksille. Kolmannes ns. milleniaaleista määrittelee identiteettinsä etsijöiksi. Enemmistö suomalaisista suhtautuu avarasti muihin katsomuksiin, toisinkin voisi somepöhinästä luulla.

Suhde uskonnollisuuteen näkyy tutkimuksen mukaan suhtautumisessa kirkollisiin toimituksiin. Nuorille esimerkiksi kirkollinen vihkiminen ei ole enää itsestään selvää. Elämänkaaren tärkeisiin hetkiin ei välttämättä edes haluta kirkollista rituaalia. Kirkollinen hetki on tärkein kuoleman yhteydessä, lähes 70 prosenttia vastaajista piti sitä tärkeänä.

Alueellisesti erot ovat suuria. Helsingissä kastettujen osuus on 40 prosenttia syntyneistä lapsista, kun se Oulussa on 80 prosenttia.

Tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksen, että suurelle osalle suomalaisista uskonto ja kirkko ovat enemmän kulttuurillinen ja perinteisiin liittyvä kuin henkilökohtaiseen uskoon liittyvä. Vuoden 2020 alussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului kuitenkin 68,6 prosenttia suomalaisista.

Oletettavasti liberaali nuoriso vieroksuu kirkon vanhakantaisiksi kokemiaan käsityksiä. Naispappeus ja samaa sukupuolta olevien avioliitto ovat hyväksyttyjä, mutta kirkon ja herätysliikkeiden keskuudessa ne ovat kohdanneet vastustusta. Kirkko ei tunnu elävän samassa yhteiskunnallisessa olotilassa kuin nuoret. Nähtäväksi jää kasvaako uskonnollisuus myöhemmin ikääntymisen myötä vai jatkuuko myös kirkosta eroamiset nykyisellä trendillä.

Valtauskonnot syntyivät toisenlaisessa yhteiskunnassa, ajassa ja olosuhteissa. Maailma on muuttunut, miten kirkko muutokseen vastaa vai haluaako kirkko pysyä perinteessään.

Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen herätteli Rovaniemen kirkkoherranvaalin yhteydessä keskustelua lestadiolaisuuden ja kirkon suhteesta. Lestadiolaisuudesta puhutaan paljon, mutta keskustelu vaiettiin.

Kirkko on monessa asiassa kuuluvasti hiljainen.