MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola virittää kolumnissaan, Iijokiseutu 29.3., tulevan hallituksen valittavaksi kaksi vaihtoehtoa, ns. Taalaksen linjan tai Ollikaisen linjan.
Tämä on virheellisesti asetettu haaste, sillä Suomella on jo selkeä linja. Suomen maankäyttösektorin politiikan puitteet löytyvät Suomen ja EU:n maankäyttösektoria koskevasta lainsäädännöstä. EU:n jäsenvaltiona Suomi toimii myös maankäyttösektorin osalta yhteisesti sovitun politiikan mukaisesti. Tätä ei pidä hämärtää.
EU:n ilmastopolitiikka vuosina 2021–2030 on jaettu kahteen periodiin. Vuosina 2021–2025 jokaisen jäsenvaltion maankäyttösektorin nielujen tulisi olla yhtä suuret kuin maankäyttösektorin päästöt (ns. no debit -rule). Vuosina 2026–2030 jokaisen maan tulee saavuttaa jäsenmaalle osoitettu nettonielun tavoitetaso (Suomelle alun perin -17,8 Mt, mutta sitä tarkistettaneen alaspäin). Jäsenmaiden tavoitteiden kautta EU kokonaisuutena tuottaa -310 Mt nettonielun askeleena kohti ilmastoneutraaliustavoitetta, ja käytettäväksi sitoumuksena kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, joissa EU:n tavoitteiden uskottavuus on välttämätön suurten päästäjien painostamiseksi ilmastotoimiin.