Istun nyt kuudetta kautta valtuutettuna hyvinvointisuomessa, jossa kaikilla ei mene hyvin. Varakkaammat vaurastuu ja köyhemmät köyhtyy. Elämänvoima, pessimismi ja kateus voivat hyvin erilaisten palkkioiden ja yhteiskunnan tukien alla.
Pudasjärvellä päättäjät istuvat valiokunnissaan keskustelemassa haaveistaan ja kaupunginosiensa ongelmista, pienistäkin heille tärkeistä asioista. Valtuutetuille ovat nimenomaan pienet läheiset asiat tärkeitä.
Ne ovat helposti keskusteltavia, mutta muutokset niihin jäävät valitettavasti aina maailman suurimpien hirsifantasioiden alle. Kylätien vierailevan auton iskunvaimentimia särkevä kuoppa osataan paikallisesti ohittaa ja jätetään liikenneympyrän varjoon syytettäessä siitäkin Ely-keskusta.
Kehitystoiminta lakkautettiin ja kehittäminen on nyt valtuutettujen harteilla vai onko? Hyvä kysymys! Annetaanko meille syrjäkaupunginosavaltuutetuille lopultakin valtaa toteuttaa unelmiamme ilman unelmatehdasta?
Väestökato, syntyvyyden lasku, vanhusten lisääntyminen – no, kunhan jotkut sentään lisääntyvät, vaikkapa vanhukset.
Parhaat palvelut heille rakennetaan. Pudasjärvelle on hyvä tulla sairastamaan ja maksamaan elinkaarimallia – ikuista velkaa, kallista rahaa.
Valtakunnan mallia: isot edellä, pienet perässä. Pitää vain muistaa, ketä olemme eduskuntaan äänestäneet ja pitää muistaa myös, ketä olemme valtuustoon äänestäneet.
Kuntien hoito on verrattavissa suoraan perheen hoitoon. Sen pitäisi olla yhteistä hyvinvoinnin rakentamista, missä jokainen perheenjäsen antaa päivittäisen pyyteettömän panoksensa peliin.
Nyt kunnat tekevät puitteita mallilla, joka on kuin palkitsemista etukäteen: lapsille parkkeja, jäähalleja jään kanssa tai ilman, kaavoitusta kaupalliselle näkyvyydelle. Pintapuolista ulkokuorta houkutukseksi ulkopaikkakuntalaisille, että saataisiin muuttoliike kääntymään ja kuntastrategiat toimimaan.
Mutta mitähän se mummo tai vaari miettii siellä mummonmökissään näin joulun alla? Pitääkö tilata optikolta aurinkolasit vahvuuksilla, kun lähtee keskustan valovoimaiseen kirkkauteen maitoa ostamaan?
Kaupungin tehtävä on huolehtia perheistä, luoda puitteet tuottaa elämää ja rakkautta omaa kotikuntaa kohtaan, johon liittyy työpaikat.
Kehityspuolelta puuttuvat vielä odottamani alihankintatehtaat, joille paikkakunnalla olisi tilaa – tehtaat, joiden työntekijöiltä ei vaadita korkeakoulututkintoa, vaan kädentaitoa ja tervettä maalaisjärkeä.
Nyt kaupungin johto käy ulkomailla näyttelemässä kuvia muutamasta hirsirakennuksesta ja kertomassa vauvarahasta, kuinka hienoa on asua Suomen hirsipääkaupungissa. Hyvä niin. Markkinointi kannattaa. Tälläkin hetkellä katsovat maailmalla kiusallisia Tykylevits-videoita Siuruan kansantasavallasta.
Naapurikunta Puolanka on markkinoinut itseään jo vuosia Suomen pessimistisimpänä kuntana, ”Pessimisti ei pety”-periaatteella. Kuhmossa uusi kunnanjohtaja Tytti Määttä saa tunnustusta maaseudun elävöittämisestä ja luo positiivisuudellaan työpaikkoja paikkakunnalle.
Meille kuitenkin rakennetaan Pohjantähteen oikea elokuvateatteri. Seuraavaksi opetetaan paikkakuntalaiset käymään synninkin varjolla elokuvissa, sillä kulttuuri on terveellisempää kuin tupakanpoltto.
Jokohan kaikki Pudasjärven hirviporukat ovat peijaisensa kylillä pitäneet? Olkaa kansalaiset huoleti, en aio olla enää koskaan missään vaaleissa ehdokkaana. Ugh, olen pohtinut, Hyvää Joulunodotusta kaikille! Ostelkaa Pudasjärven kaupoista.
