”Jaha, neiti taitaa olla Asmuntista.” Tuo nuoren miehen lausahdus sai minut mietteliääksi kesken hienon valssin Siuruan Työväen talolla viisikymmentä vuotta sitten. ”Anteeksi kuinka?” kysyin. ”On niin ylypiätä sorttia.”
Tuon hetken jälkeen naapurikunnan Yli-Iin, nyk. Oulun tyttö on saanut tutustua tarkemmin Asmuntiin ja Pudasjärveen. Tuo tutustumismatka on kestänyt suurimman ajan elämästäni. Monta hikipisaraa on vuodatettu arjen askareissa sekä harrastuksissa, kuten liikunta, marjastus sekä metsän- ja puutarhanhoito.
Pudasjärven kansalaisopisto on suonut monia mahdollisuuksia yhdessä tekemiseen. Kädentaitoja on voinut harrastaa pätevien opettajien ohjauksessa. Musiikin erilaisia mahdollisuuksia on ollut tarjolla lasten esityksistä koulujen juhlissa aina lauluryhmien kokoontumisiin.
Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus kansalaisopiston ”jumppaopena” Siuruan eri kyläkouluilla 1900-luvun lopulla saa vielä nytkin mieleni iloiseksi ja positiiviseksi. Tässä sekoittui sekä työ että huvi. Vanhempi poikani kirjoittikin toisen luokan äitienpäiväaineessaan: ”Minun äitini ei ole iso eikä pieni. Hän on keskikokoinen. Työkseen hän ei tee mitään. Hän vain harrastaa.”
Varsinaisen elämäntyöni olen tehnyt opetus- ja sivistystoimen erilaisissa tehtävissä. Olen ollut kaikkien koulutusmuotojen opetustehtävissä, sivistystoimenjohtajana ja rehtorina. Näistä työtehtävistä on kertynyt mahtavia elämänarvoja, mutta myös pysyviä ystävyyssuhteita.
Kylmään korpeen raivattu asutusalue on muodostunut omaksi osaksi Pudasjärveä monien toimeliaiden, maauskoa omaavien ihmisten kotina. Ns. vanha kylä ja uusi asutus on paiskannut kättä ja elänyt vaiherikasta elämää.
Alkuajoiltani muistan kolme kovaa poliitikkoa Siuruan suunnalta. Ahonen Yrjö, Mertala Arvo ja Parkkisenniemi Jaakko. Kaikki olivat eri puolueista, mutta sopuisasti keskenään toimeentulevia. Tulevissa vaaleissa Siurualta on kuusi ehdokasta; kolme naista ja kolme miestä. Keskustalta löytyy kolme ehdokasta, mutta asutusalueiden puolesta aikanaan puhuneen, silloisen SMP:n, nykyisen Perussuomalaisten puolueesta ei yhtään.
Maailma muuttuu, mutta ihmiset jäävät. Nyt asuessani yksin ja toipuessani polvileikkauksestani olen huomannut, että elämä muodostuu pienistä asioista. Naapuriapua löytyy vielä kaiken kiireen keskellä. Vaikka elän yksin, en ole yksinäinen. Lumitöihin on löytynyt apua. Naistenpäivän kunniaksi ystäväpariskunta auttoi saunanpesussa. Niin ja aina voi kilauttaa kaverille, ystävälle tai lapsille perheineen.
Minulle kaikkien asioiden edelle ajaa vapaaehtoistyö veteraaninaisten ja veteraanien kanssa. Heidän elämäntyönsä antaa meille nuoremmille tosi isoja haasteita.