Jokin aika sitten oli hiihtocupin päätöskilpailu Sarakylän koululla. Hiihtäjiä oli paikalla viitisenkymmentä ja muuta väkeä paikalla saman verran vauvasta vaariin!
Sarakylän kyläseura kantoi järjestämisvastuun, kyläkoulu toimii tapahtuman keskipisteenä ja koulun opettajat vetovastuussa yhdessä kyläläisten kanssa. Myynnissä oli tietysti kisamakkaraa, kahvia, leivonnaisia ja oppilaiden tekemiä töitä, joilla he kartuttavat leirikoulukassaa. Kaikille osallistujille kyläseura kustantaa uintimatkan Puikkariin lippujen kera.
Urheilukenttää kierrettiin ympäri, lämmittelyä otettiin viereisillä kumpareilla, kaikkia kannustettiin hiihtosuorituksessa tasapuolisesti. Kerkesipä kahvin myyjäkin kietaisemaan hameen päälle takin ja urheilukenttä tuli kierrettyä ympäri. Samaan aikaan osa kyläläisistä pelasi koulun salissa sählyä ja pallo sai kyytiä. Minusta ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!
Kaikki tämä kertoo sivukylien elinvoimaisuudesta, halusta elää ja asua myös taajamien ulkopuolella. Kylillä löytyy vielä ihmisiä tekemään ja järjestämään erilaisia tapahtumia. Kylillä ei välttämättä kysytä mitä maksaa vaan kuka osaa ja kenellä on aikaa osallistua tekemiseen.
Yhteiskunnan on pidettävä tilat ja puitteet kunnossa myös sivukylillä. Tähän kuuluu kunnossa olevat tieyhteydet, järjestetyt kuljetuspalvelut, vanhusten riittävä ja laadukas hoivapalvelu ja toimivat koulut kylien sydämenä.
Vanhusten asuntojen korjausta on avustettava mikäli siihen heillä itsellä ei ole taloudellisia edellytyksiä. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä on hyvä viettää arvokasta vanhuutta ja samalla silmäillä kättensä töitä. Uskon tämän tulevaan myös yhteiskunnan kannalta edullisemmaksi.