Aikaisemmin oli jo liikuntapaikkojen kunnossapito siirtynyt sivistystoimelle.
Sivistystoimen rahat eivät riittäneet ja sitten liikuntapaikkojen kunnossapito siirrettiin takaisin tekniselle puolelle. samaan aikaan oli tuntuva määrärahan pieneneminen talousarviossa, vaikka lupaus oli että talousarvio pysyy toteutuneiden kustannusten tasolla. Viimeinen muutos eli taas siirto liikuntatoimelle takaisin tapahtui muistaakseni 2015 talousarviossa.
Tämän jälkeen liikuntapaikat ovat olleet koko ajan osa sivistystoimen budjettia.
Tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden epätietoisuuden vallitessa missä mitkäkin rahat kulkevat, kuten talouden sopeuttamisohjelman aikana on tullut esille - on parempi että liikuntapaikkojen hoito siirretään takaisin tekniselle puolelle, koska liikuntapaikkarakentaminen on selkeästi teknisen toimen osa-aluetta.
Tämä ratkaisu selkiyttäisi meno – ja tulovirtojen seuraamista myös virkamieskoneistossa - luottamishenkilöistä puhumattakaan.
Liikuntapaikkojen kunnossapidon valvonta on nykyään sivistystoimen alaista toimintaa, ja itse näkisin sen kyllä olevan osa teknisen toimen kokonaisuutta. En tiedä mitä säästöjä tai rakenteellisia ratkaisuja on joskus haettu tällä muutoksella. Ilmeisesti tämä on tehty silloin kuin tehtiin teknisen toiminnan totaalinen alasajo.
Tämä tilanne, jossa kunnossa pito, valvonta ja suunnittelu olisi osa teknistä toimea, tämä kokonaisuus selkeyttäisi erilaisten sopimusten tekoa ja nopeuttaisi myös erilaisten reittien luvitusta, koska lupien hakija olisi samaa organisaatioita kuin sopimusten tekijä.
Otetaan tässä esimerkiksi pitkään puhuttu pytkyn pisto, kelkkareitti pätkä, johon ei ole nyt voitu taloudentasapainottamisessa tehdä lopullisia suunnitelmia.