Yhä useammin kohtaan nuoria, joilla on haasteita jaksamisessa. Tämä näkyy erityisten opetusjärjestelyiden tarpeen kasvuna perusopetuksessa. Monet näistä oppilaista suoriutuvat koulutyössään hyvin, mutta heidän jaksamisensa loppuu.
Ennen näiden haasteiden kanssa kamppailtiin lukiossa, mutta nyt ne ovat siirtyneet perusopetuksen yläluokille ja pian alaluokille. Yhteiskunnan muutokset, lyhytjänteisyyden kasvu ja suorituspaineiden lisääntyminen ovat varmasti osasyyllisiä tähän kehitykseen.
Jotain on tehtävä. Kouluilla on omat keinonsa, mutta joissain tilanteissa nuori tarvitsee apua Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen toimijoilta. Koulupsykologipalvelut ovat heikentyneet huomattavasti Pohteen aloittamisen jälkeen. Kunnat, joissa palvelut toimivat ennen Pohdetta, pärjäävät kohtalaisesti, mutta muut kunnat ovat vaikeuksissa. Olisiko aika tasata resurssit hyvinvointialueen sisällä?
Oppilashuolto kriisiytyy, kun tukea ei tarjota ajoissa. Tämä näkyy koulujen arjessa häiriökäyttäytymisenä ja lisääntyneinä poissaoloina. Psykologipalveluiden saatavuutta on parannettava lisäämällä koulupsykologien virkoja ja tekemällä työstä houkuttelevampaa.
Usein koulupsykologit ovat yksin vastuussa laajasta asiakaskunnasta. Voitaisiinko heidän liikkuvuuttaan lisätä ja tiimityötä tehostaa? Lisäresurssit maksavat itsensä takaisin vähentyneenä mielenterveyspalveluiden tarpeena. Nuoren tukeminen tukee myös perheiden jaksamista, ja perheiden hyvinvointi tukee kuntien ja hyvinvointialueen hyvinvointia.
En usko, että kyse on päättäjien tahdon puutteesta. Onko kyse tiedon puutteesta ja tarvittaisiinko päätöksentekoon mukaan enemmän koulutuspalveluiden asiantuntijoita?