Kurenalla asuva Taisto Luukkonen muistaa tarkasti, mistä sai ensimmäisen kerran tiedon ennätyssuuresta pirunnyrkistä. Hän kävi silloin, vuonna 1953 kansakoulun kolmatta luokkaa Kuusamon Määttälänvaarassa.
– Jostain lehdestä luin, että joku kiinalainen oli tehnyt yli tuhatosaisen pirunnyrkin. Kun kansakoulun kolmannella luokalla alkoivat puutyöt, innostuin asiasta heti.
Tavoitteeksi ei tullut ennätys, mutta mitenkuten toimiva kuusiosainen älypeli puusta syntyi. Luukkonen naurahtaa rimojen olleen kenttäsirkkelin polttopuuksi menossa ollutta jätepuuta.
– Kyllä se näpertely alkuun oli kokeilua, yrittämistä ja varsinkin erehtymistä, mies muistaa. Pitkään hän näpersi nyrkkejä kaikenkokoisesta käsiinsä saamastaan rimasta.
Joskus 1960–70-luvulla hän hoksasi tehdä nyrkit määrämittaisesta kanttiinsa kaksisenttimetrisestä mäntyrimasta. Se on osoittautunut järkeväksi ratkaisuksi sitten, kun mies otti tavoitteekseen tehdä paljon normaalia vaativampia pirunnyrkkejä.
Alkuun näpeistä lähti muutamien kymmenien osien pelejä, vähitellen parinsadankin. Kaiken aikaa mielen sopukoissa viipyili pikkupoikana Määttälänvaarassa luettu uutinen.
Pari vuotta sitten Taisto Luukkonen lopulta päätti kokeilla, riittäkö taito ja kärsivällisyys kiinalaiselle tasolle. Molempia pikkutarkka askartelu vaatii, hyvää suunnittelua unohtamatta.
Materiaalin hankintakin teettää töitä, mittaan sahattu rima kun pitää kuivata kunnolla. Rimaa on löytynyt milloin mistäkin, vanhan kotipaikan remonttihommista Asmuntissa, Kontiotuotteen pystytysurakoista eri puolilla Suomea, jätepaloista enimmäkseen.
Mittatarkoiksi viimeistellyt rimat pitää seuraavaksi sahat oikean pituisiksi. Sitä varten Luukkonen laatii tarkat kuvat piirtämällä. Sitä ennenkin pitää aivotyötä tehdä, suuressa pirunnyrkissä kun on vähän juuri samanlaisia kappaleita.
Tarkkaa työtä pitää tehdä käsityökaluilla. On jyrsintäkin kokeiltu, mutta suurin osa rimoista meni silloin takkapuiksi, Luukkonen hymähtää.
Sahatessa mies säätää oikean sahaussyvyyden millinosien tarkasti lisäämällä ja vähentämällä paperiliuskoja. Mauser-mitta on tietenkin käytössä, ja sahan, tiheähampaisenkin, jälki ja palikan mittatarkkuus pitää viimeistellä viilalla.
Niin tarkkaa työ on, että talvella sisäilman ollessa kuivimmillaan, tehtyä nyrkkiä on vaikea purkaa kesällä, ohut rimakin kun laajenee ympäristön kosteuden mukaan.
Kaikkia nyt 1250 osaa sisältävän pirunnyrkkinsä palikoista ei Taisto Luukkosen ole tarvinnut urakan aikana tehdä. Hän on ottanut kierrätykseen aiemmin tekemiään eri kokoisia nyrkkejä.
Vaikeusasetta riittää silti, värkin koossapysymiseen kun pitää tehdä normaalia pitempiä osia joskus lukuisine lovineen.
– Sanotaan nälän kasvavan syödessä. Niin on käynyt, nyt on aikeena tehdä tästä 2000-osainen. Urakkaa en siitä ota, mutta jospa sen kahdessa vuodessa saisi valmiiksi.
Ainoana harrastuksena kun tarkka näpertely ei moneen ehtivällä Luukkosella ole, hän pitää väliin pitkiäkin taukoja puutyöstä. Nytkin on edessä sellainen, miehen kuivien rimojen varasto alkaa olla sahauspöydällä.
Se tietää kuukausien taukoa. Mutta senkin ajan aivonystyrät pohtivat seuraavia siirtoja, pohdinnat siirtyvät ruutupaperille ja työstä puolet tuntuu tehdyltä.
Luukkonen kertoo joskus talvella pirunnyrkin parissa hurahtavan viisikin tuntia päivässä monen päivänä viikossa. Mutta muuhunkin pitää ehtiä, liikkuva mies harrastelee myös sanaristikoita ja sudokuja.
– Nehän ovat vähän samanlaista älyllistä askartelua. Ratkaisuja pitää niissäkin miettiä monelta kantilta ja pitkälle eteenpäin.
Niin vaativa älypeli Suojakujan miehellä on työn alla, että hän tietää sen kokoamiseen kykeneviä olevan vähän. Ratkaisu vaatii kyvyn kolmiulotteiseen hahmottamiseen ja hirmuisen määrän kärsivällisyyttä, hän varoittaa, vaikka ei aiokaan pirunnyrkkiään toisten käsiin ehdotella.
Sen verran Taisto Luukkonen sanoo joskus muiden tekemiä äly- tai pulmapelejä ratkaisseensa, että on huomannut sen olevan itselleen helppoa. Kai sitä on minulla sen suunnan lahjakkuutta, hän miettii.