Veteraanisukalle on tarkka valtakunnallinen ohje, jossa harmaata perusväriä piristävät valkoiset ja siniset raidat. Tuon ohjeen mukaan Pudasjärvelläkin on neulottu – tai niin kuin täällä sanotaan, kudottu – jo yli 40 paria villasukkia.
Eija Kuosmasen, Silja Ahosen ja Elisa Laakson kädet käyvät kuin kone, ja langat hupenevat kerissä.
– Kiitollisuus, naiset tiivistävät yhteen sanaa sen, mitä heille tulee mieleen veteraaneista.
Kuosmanen törmäsi syksyllä netissä ”Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta” -Facebook-ryhmään. Ryhmän tarkoituksena on kutoa kaikille sotiemme veteraaneille yhdenmukaiset villasukat juhlavuoden sukkamallin mukaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
Idea miellytti heti:
– Olen koko elämäni ajan kunnioittanut veteraaneja. Saamme olla heille kiitollisia vapaasta isänmaastamme, jossa saamme elää näin rauhassa, Kuosmanen miettii.
Mukaan projektiin Pudasjärveltä ovat lähteneet myös käsitöitä harrastavat Ahonen ja Laakso. Nyt naiset innostavat muitakin osallistumaan hyväntekeväisyystempaukseen.
– Kaikki eivät ole Facebookissa, mutta projektiin voi osallistua muutenkin. Meiltä saa ohjetta ja lankoja, he kannustavat.
Naiset ovat ostaneet lankoja itse, mutta saaneet niitä myös lahjoituksena. Viimeisimmäksi Kuosmanen kantoi sisälle ison laatikollisen Pudasjärven Osuuspankin lahjoittamia Seitsemän veljestä -lankakeriä.
Aikaisemmin lankoja on saatu Pudasjärven S-marketista sekä yksityisiltä lahjoittajilta.
Veteraanien rivit harvenevat nopeasti. Koko maassa tavoitteena on kutoa noin 20 000 sukkaparia. Pudasjärvellä veteraaneja, lottia ja pikkulottia on jäljellä vielä vajaa 80.
Valtakunnalliseen rekisteriin päivitetään valmiiden sukkien määrä viikoittain; viime sunnuntaina sukkia oli melkein 10 000. Viikossa valmistuu noin 700–800 paria.
– Nyt on eniten tarvetta 38 ja 40 -kokoisille sukille.
Kaikki valmiit sukkaparit kääritään samanlaiseen vyötteeseen, jossa kiitetään veteraaneja. Toistaiseksi kutojat säilyttävät tekemiään sukkia itse, mutta ensi vuoden suunnitelmana on koota sukat yhteen ja jakaa eteenpäin suunnitelmallisesti.
Sukkien jakaminen tehdään alue kerrallaan. Ensisijaisesti oman alueensa neulojien sukat pyritään jakamaan hänen omalle alueelleen. Jos sukkia ei ole sillä alueella riittävästi, jaetaan toisen alueen neulojien sukkia.
Kutojakolmikkoa yhdistää intohimo käsitöihin. Heidän mielestään kutominen on terapeuttista, rentouttavaa ja mielekästä.
– Ei tule niin huonoa omatuntoa tässä sohvalla ällöttäessä. Saa vaan olla toksottaa, Laakso nauraa.
Laakson puikoista on sukkien lisäksi valmistunut muun muassa pipoja, vanttuita ja puseroita. Ahonen on kutonut esimerkiksi pehmoleluja lapsenlapsille.
– Aivot rentoutuvat. Tämä on minulle laiskottelua, hyvin monenlaisia neuleita tekevä Kuosmanen miettii.
Samaan aikaan on yleensä meneillään useampi työ. Veteraanisukat toimivat näppäränä ”välipalana” vaativampien kutimien lomassa.
– On mukava nähdä työn tulos, Ahonen perustelee.
Veteraanisukkaprojektissa käsityöt ja hyväntekeväisyys kohtaavat mukavalla tavalla.
Veteraanisukkien lahjoittaminen on ennen kaikkea symbolinen ele.
– Väkisinkin tulee mieleen, että tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten.
Veteraaneille villasukat
Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta -hanke on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.
Veteraaneille neulotaan yhdenmukaiset villasukat oululaisen Jaana Willmanin suunnitteleman juhlavuoden sukkamallin mukaan.
Kutojien Facebook-ryhmässä on yli 7000 jäsentä, osa neulojia ja osa lahjoittajia.
Ryhmä tekee yhteistyötä Sotiemme Veteraanit -varainhankinnan kanssa.
Sukat lahjoitetaan veteraaneille ensi vuonna.