Siivikon koulu Pudasjärven kaakkoiskulmalla ehti toimia miltei viisi vuosikymmentä siihen aikaan, kun elämä Pudasjärven maalaiskylissä oli vireimmillään.
Kansakoulu aloitti heti sodan jälkeen vuonna 1945. Silloin ei vielä ollut koulukkaille omia tiloja, vaan oppia jaettiin talojen pirteissä. Ensin Kapelossa, sitten Ryhmeessä.
Pitäjän kiivaimpana koulujen rakentamisaikana myös Siivikkoon päätettiin rakentaa oma koulurakennus. Koulu tuli ennen sähköjä, kyläläiset muistavat.
Kansakoulun Ryhmeen pirtissä aloittanut Pekka Honkanen muistaa isänsä Toivon muiden kylän isäntien lailla ajaneen kunnan Metsähallitukselta ostamia tukkeja jostain Tolpanvaaran takaa.
Koulun puolentoista hehtaarin tontilla tukit sitten sirkkelöitiin parruiksi, laudoiksi ja lankuiksi. Honkanen muistaa itsekin olleensa mukana, kun hevosraito tukkeja haki.
Mies muistelee, että rakentajat olisivat olleet paikallisia. Hän ehti itse käydä kansakoulun viimeiset luokat uudessa koulussa puolentoista kilometrin matkan päässä.
Sen verran tiheässä kouluja silloin seudulla oli, lähimmät Jaurakkajärvellä ja Korpisella, että asuntolaa ei Siivikossa tarvittu. Pisimmän matkan päässä asuneet saivat autokyydin kouluun jo 1950-luvun lopulla.
Osalla lapsista kulkeminen vaati Korpijoen ylityksen, eikä kaikkien kotiin ollut metsäpolkuja kummempaa tietä vielä koulun alkuvuosina.
Honkanen muistelee, että kummempia juhlia ei koulurakennuksen valmistuttua vuonna 1954 taidettu pitää. Hienolta uusi koulu kuitenkin tuntui.
Koulu oli alkuun kaksiopettajainen kansakoulu, vaikka oppilaita oli enimmillään reilut 60. Uudessa rakennuksessa jatkoi työtään Siivikon koulun pitkäaikainen opettaja Eila Pukari. Hänen työuransa päättyi vuonna 1989.
Toinen pitkäaikainen opettaja oli Juhani Kauriala. Hän tuli työhön uuteen kouluun muutama vuosi sen valmistumisen jälkeen ja jäi eläkkeelle juuri peruskoulun aloitettua vuonna 1972.
Muutama lukuvuosi jaettiin kylän lapsille oppia kolmenkin opettajan voimin. Pitkäaikaisten kansankynttilöiden jäätyä eläkkeelle vaihtui koulun henkilökunta Siivikossa huomattavasti tiheämmin, pahimmillaan liki vuosittain.
Päätös koulun lakkauttamisesta tuli kyläläisille pettymyksenä, eikä kylässä kunnanvaltuuston alkuvuoden 1993 päätöstä purematta nielty.
Nimilistaa valitusta varten kerättiin, toistasadan allekirjoittamana se toimitettiin Oulun lääninoikeuden käsittelyyn. Päätös tuli heinäkuun lopussa.
Lääninoikeus hylkäsi lakkauttamispäätöksen. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä päätös perustui lakiin, jonka mukaan ala-asteen oppilaan koulumatka ei yleensä saisi olla yli viisi kilometriä.
Elokuun alussa voimaan tulleessa laissa rajaa ei enää ollut. Pudasjärven päätöksentekijät joutuivat pikaisesti koolle – pitihän tilanne olla selvä ennen lukuvuoden alkua.
Elokuun puolivälissä kunnanvaltuusto päätti pitää Siivikon koulusta tehdyn lakkauttamispäätöksen voimassa. Poliittista kuohuntaa päätös aiheutti, kunnanhallituksen esitys koulun jatkosta kaatui äänin 21-13, yhdellä valtuutetulla ei ollut asiasta mielipidettä.
Siivikon lapset saivat kyydit Ervastiin ja viimeisille opettajille, Sari ja Risto Poroputaalle löytyi työpaikka kunnan muissa alakouluissa. Pitkäaikainen keittäjä Anja Vikström sai Pekka Honkasen muistelman mukaan siirron Poijulan koululle.
Opetuksen lisäksi olivat koulutilat siivikkolaisten käytössä muutenkin. Siellä oli kansalaisopiston piirejä ja pidettiin yhdistysten kokouksia.
Muutaman vuoden kuluttua koululla aloitti toimintansa Perhekoti Kieppi. Senkin isäntäväki asui koulun asunnoissa kuten aikoinaan pitkäaikaisimmat opettajatkin. Remonttiakin he tiloihin tekivät, Pekka Honkanen tietää.
Kovin montaa vuotta ei Kiepin toiminta kuitenkaan Siivikon elämää ehtinyt värittää. Alkuvuonna 2013 Oulun seudun ulosottovirasto kaupitteli rakennusta turhaan.
Lopulta rakennus tontteineen päätyi keskisuomalaisen marjayrittäjän omistukseen. Kaksisessa kunnossa se ei enää ollut, Honkasen mukaan ainakin lämpöpatterit olivat jäätyneet.
Muutamana kesänä koululla majoittuikin thaimaalaisia marjastajia.
– Tänä kesänä ei ole liikettä nähty, mies tietää.
Rakennus näyttää rapistuvan entisestään.
Sen verran kiinnostusta nykyisellä omistajalla Pekka Honkasen havaintojen mukaan vanhaan kouluun on, että sähköliittymä on pidetty. Vesikin huilaa, siinä koululla oli aikoinaan jopa ratkaiseva merkitys koko kylän vesihuollon kannalta.
Alkuvuosina Siivikon koulun vesi nostettiin kaivosta, joka tuppasi tyhjentymään lopputalvesta. Samaa vikaa oli muissakin kylän kaivoissa. Honkasetkin kuskasivat koulun kaivoon vettä, alkuun hevosella.
Kun kunta otti 1970-luvun lopulla useampia maksuosuuksia saadakseen koulun vesihuollon säälliseen kuntoon, saatiin Siivikon vesihuoltoyhtymän rahoitus varmistumaan.
– Vieläkin huilaa vesi Tolpanvaarasta, eikä edes pumppua tarvita, tietää Pekka Honkanen, joka on ollut vahvasti mukana vesihuoltoyhtymän vaiheissa alusta saakka.
