Vanhuspalvelujen tulevaisuudesta keskusteltiin viime viikolla kaupungintalolla, mutta puhe kääntyi välillä väkisin tähän päivään, vaikka puheenjohtajana toiminut hyvinvointivaliokunnan pj. Sointu Veivo koitti saada kuulijat aiheessa pysymään.
Yleisön puolelta nostettiin esiin nykyisiä vanhuspalveluissa esiintyviä ongelmia ja ihmeteltiin, että miten niistä tulevaisuudessa selvitään, kun vanhusten määrän on ennustettu kasvavan.
Tilaisuudessa kysymyksiin vastannet Oulunkaaren terveyspalvelujohtaja Matti Vähäkuopus ja vanhuspalvelujohtaja Hannele Pöykiö kuuntelivat tarkalla korvalla ja lupasivat kiinnittää esiin tulleisiin seikkoihin huomiota.
Oulunkaaren edustajien alustuksista kuulsi läpi nykyisen julkishallinnon trendit: enenevissä määrin ollaan siirtymässä sähköisiin palveluihin ja robotiikkaan. Lisäksi enenevässä määrin pyrkimys on siirtää tehtäviä vapaaehtoisille ja ns. kolmannelle sektorille.
Näin myös Sote-palveluissa. Enenevässä määrin visioituna tämä tarkoittaa kotihoidon lisääntymistä, sillä vanhusten määrän kasvaessa laitospaikkojen tarve lisääntyy.
Oulunkaaren silmäätekevät myönsivät, että esimerkiksi asumispalvelut nykymuodossaan eivät tule riittämään. Tällä hetkellä vanhuspalvelujen käyttäjistä Pudasjärvellä on laitoshoidossa kuusi prosenttia, kun tulevaisuuden tavoite on neljä.
Tilaisuudessa selvisi, että Pudasjärvi on Oulunkaaren ikääntyvimpiä kuntia. Vuonna 2017 yli 65-vuotiaita oli vajaat 2400, mikä on vajaat 14 prosenttia väestöstä.
Vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaita on Pudasjärvellä ennustettu olevan yli 2600. Mikäli asukasmäärän laskua ei saada pysäytettyä, ikärakenne tulee olemaan huoltosuhteen ja varsinkin vanhustenhoidon osalta haasteellinen.
Haasteellista on näin ollen myös työvoiman riittävyys – paikalla olleiden terveydenhuollon ammattilaisten mukaan erityisesti hoivatyötä tekevien jaksaminen. Kysymys kuuluikin siis, että miten homma vastaisuudessa hoidetaan?
Täysin tyhjentävää vastausta eivät asiantuntijat osanneet kysymykseen antaa – mutta totesivat, että paljon tehdään ennaltaehkäisevää työtä ja ikäihmiset ovat tulevaisuudessa terveempiä ja tottuneet käyttämään rahaa hyvinvointiinsa.
Lisäksi he luottivat tekniikan kehitykseen tekoälyn, robotiikan ja digitekniikan osalta. 20 vuoden kuluttua vanhuusikään tulevien on luontevampaa käyttää kännykkää ja tietokonetta kuin nykyisen vanhussukupolven.
Yleisön kommenteissa ei lääkerobotteihin ja videohoitajiin suhtauduttu yhtä optimistisesti, vaan peräänkuulutettiin tilaisuuden alussa mainostettua yhteisöllisyyttä.
Ainakaan vanhusten kokemaa yksinäisyyttä ei lisääntyvän tekniikan katsottu vähentävän. Robotiikan todettiin olevan yhteisöllisyyden vastakohta. Epäilyksiä vanhusten kotona asumisen tulevaisuudesta herättivät pitkät välimatkat ja ilmaston muutoksen takia heikkenemään päin oleva teiden kunto.
Varauksella suhtauduttiin myös tulevien vanhusten digitaitoihin – tekniikka kun kehittyy kovaa vauhtia. Miten selviävät muistisairaat ”digikummeista” huolimatta? Saattaapa olla digi hyvä, mutta kuka maksaa?
Kaikkein pessimistisimpiä oltiin hoitotyöntekijöiden jaksamisesta. Ajetaanko heidät loppuun, kun yksillä teetetään niin paljon? Entäpä omaishoitajien jaksaminen? Vuorohoitopaikoista on jo nykyisellään pulaa.
Paljon hyviä vastauksia asiantuntijat kysymyksiin keksivät, mutta tilaisuuden lopputunnelmat puki sanoiksi toriemäntä Kerttu Simu ja heittäytyi jopa hirtehishuumorin puolelle.
Hän kertoi vastikään tulleensa 75-vuotiaiden riskiryhmään ja kuulleensa, että netistä löytyy paikka, jossa voi valita hoitomuodokseen vaikkapa eutanasian. Puheenjohtaja Veivo myönsi sen jo tehneensä.
