– Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, laulettiin yhteen ääneen viime sunnuntaina Hirsikampuksen juhlasalissa, kun Pudasjärven Sotaveteraanit ry juhli 50-vuotisjuhlaansa.
Yhä harvenevat ovat veteraanien rivit: Kun yhdistyksen perustamisen aikoihin Pudasjärvellä veteraaneja oli vielä noin tuhat, on heitä enää 74, joista 45 naista ja 29 miestä. Heidän lisäkseen yhdistyksen jäseninä on yli 30 leski- ja puolisojäsentä sekä 216 kannattajajäsentä.
– Tämä juhla on kunnianosoitus veteraanisukupolven taistelulle ja työlle. Kymmenen vuoden kuluttua Pudasjärvellä veteraaneja on enää yhden käden sormilla laskettuna, yhdistyksen puheenjohtaja, kunnallisneuvos Paavo Pikkuaho lausui tervehdyssanoissaan.
– Veteraanityö jatkuu niin kauan kuin yksikin veteraani tai heidän puolisonsa on keskuudessamme. Sen jälkeen veteraanien perinnetyön tehtävänä on vaalia työn arvoa ja siirtää tietoa tuleville sukupolville.
Pikkuaho painotti, että veteraanityöhön tarvitaan uusia voimia. Esimerkeiksi hän nosti koulujen ja nuorisojärjestöjen roolin.
Juhlapuheessaan pitkään veteraanityötä tehnyt Paavo Kurttila korosti Suomen sotien merkitystä itsenäisyyden säilyttämisessä.
Itsenäisyyden varmistaminen takasi suomalaisille entiset vapaudet ja oikeudet.
– Joskus tuntuu siltä, ettemme aina anna kylliksi arvoa näille asioille. Niiden arvo konkretisoituu vain, jos ne menetetään. Joka tapauksessa, vapaa Suomi korjasi sodan jäljet ja nousi kansakuntien eturiviin monissa asioissa.
Kurttila on huolissaan Suomessakin esiintyvästä ääriliikehdinnästä, ahdasmielisestä nationalismista ja rasismista.
– Onko vapauden rinnalla oleva vastuu höllentynyt? Kun seuraa päivittäistä uutistarjontaa, voi havaita, että ilmiöt, joita pidettiin vain muiden maiden ongelmina, ovat nyt myös kotoisia ongelmia. Tuhoisat ideologiat on pysäytettävä.
Syitä ääriliikehdintään voidaan etsiä sukupolvia ylittävästä syrjäytymisestä, työttömyydestä ja toimettomuudesta. Haitallisten liikkeiden torjumisessa on mentävä pintaa syvemmälle. Yhteiskunnan tasolla on tehtävä rohkeita ratkaisuja, mutta myös kouluilla ja kodeilla on vastuunsa.
– Veteraanisukupolven suurin uhrauksin taistelemia vapauksia ei tule tärvellä jättämällä vastuunkanto hoitamatta. Veteraanisukupolven saavutuksia ei saa unohtaa.
Nuoren puheenvuoron juhlassa piti lukiolainen Olga Oinas-Panuma. Hän korosti omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuen, kuinka tärkeää on ymmärtää muistisairauden vaikutuksia.
– Yksi asia olisi tärkeä muistaa jokaisella, jonka lähipiirissä on muistisairas vanhus. Nimittäin se, että dementoitunut ihminen ei ole kuollut. Eikä vanhusten kanssa saa päteä ajatusmalli ”poissa silmistä, poissa mielestä”.
Hänen mukaansa ajatus yksinäisestä vanhuudesta hoivakodissa on ikävä.
– Sotaveteraaneja ei ole enää paljoa, mutta niillä viimeisillä, joita meillä on, pitäisi saada elää arvokas vanhuus. Siihen kuuluvat ihmiskontaktien lisäksi ravinto, puhtaus ja kokonaisvaltainen huolenpito.
Oinas-Panuma kannustikin juhlaväkeä tekemään arjessaan jotain mukavaa jollekin vanhukselle, erityisesti sotaveteraanille.
– Itse aion ottaa haasteen vastaan heti tänään ja mennä tämän juhlan jälkeen vierailemaan sotaveteraanipappani luokse.
Kuvia juhlasta voit katsella kuvagalleriastamme, galleriaan pääset tästä linkistä .