Kurenalla Jukolantiellä asuvan Erkki Penttilän työura katkesi muutamia vuosia sitten pahassa kolarissa loukkaantumiseen. Vaikka raskaan kaluston kuljettajan ura piti jättää, eivät Volvot ja Scaniat ole mielestä eikä käsistäkään jääneet.
Viime talvena Penttilällä oli työn alla sora-auton perävaunu kasetteineen kaikkineen. Ei ihan täysikokoinen sentään, vaan mittakaavassa 1:10:een. Vetoauto-Scania oli jo aiempaa tekoa, joten nyt on koko yhdistelmä valmis.
Ensimmäistä pienoismalliaan ei mies ollut nyt tekemässä. Sellainen lähti hänen käsistään jo nelisenkymmentä vuotta sitten vanhimmalle pojalle, Volvo-puutavararekka.
Mallina oli silloinkin oman alan kuljetusväline, eikä pojan autoleikeistä kavereita puuttunut. Seuraavaksi malliksi tuli Scania 1980-luvun lopulla.
– Sillä laskin ajetun parisataa pinokuutiota halkoja takapihan pinosta liiteriin. Jos olisi pojan komentanut niitä muuten siirtämään, niin olisikohan tapahtunut.
Samaisen Scanian vetonaruun riitti tarttujia. Sillä eniten leikkineistä pojista tuli kaikista rekkakuskeja.
– Ja kaikki osasivat heti ajokortin saatuaan rekkaa peruuttaa, että oli leikki opettanutkin, Penttilä naurahtaa.
Pienoismalleihin ei ole tehty mallipiirroksia tai muitakaan suunnitelmia. Penttilä sanoo kuvia katselleensa, mutta enimmäkseen työ on edennyt omien ratin ääressä tai korjaamon työvälineiden parissa syntyneiden muistikuvien ohjaamana.
Ensimmäiset mallinsa mies naurahtaa tehneensä enemmänkin sinne päin, mutta kiinnostus tarkempaan jäljentämiseen on kasvanut myöhemmin.
Alkuun materiaalina oli enimmäkseen puu, viimeisimmässä sitä on mennyt enää vähän. Vaativimpia sorvaus- ja peltitöitä varten Penttilä on turvautunut paikallisten metalliyritysten taitoihin ja työstökoneisiin.
Hän muistelee leikkiautojen tekemisen pikkupoikana olleen myös himohommaa, kuten muillakin lähiseudun kavereilla. Silloin vain tahtoi olla hyvistä tarpeista puute, naulojakin piti nykkiä muusta käytöstä.
Nykyään ei kunnon tarpeista ole puutetta, eikä näpertelijälle kulutkaan kovin suureksi pääse. Tosin Penttilä hymähtää vaatimustensa kasvaessa eurojakin enemmän tarvittavan.
– Mahtaa mennä niin hienoiksi nämä autot, että ei niitä raski enää ulos viedäkään. On väliin tuntunut, että eiköhän tuo jo riitä, mutta nyt olen pojalle heittänyt ajatuksen tehdä Volvon F-12:sta pienoismalli.
Tarkkuuden lisääntyessä näpertelijän työmäärä kasvaa, mutta ei homma ole vielä vastenmieliseltä tuntunut. Taito on hiljakseen karttunut ja siinä tehdessä tulee samalla muisteltua menneitä, Penttilä miettii.
