Valtuusto: His­to­rian ha­vi­naa: val­tuus­to päätti vuo­des­ta 2009 toi­mi­neen Ou­lun­kaa­ren pur­ka­mi­ses­ta – kun­ta­yh­ty­mä jär­jes­ti 1,5 mil­jar­din edestä pal­ve­lu­ja

Sotaharjoitus: Il­ma­voi­mien suuri il­ma­so­ta­har­joi­tus näkyy Pu­das­jär­vel­lä lo­ka­kuun en­sim­mäi­sel­lä vii­kol­la – Pu­das­jär­ven len­to­kent­tä ja muita alueita har­joi­tus­käy­tös­sä

Kolumni

Pal­kei­den pihinää vai ral­li­lau­lu­ja – Kau­neim­mat Jou­lu­lau­lut -ti­lai­suuk­sis­sa se näh­dään!

Ensimmäiset Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet järjestettiin Suomessa jo vuonna 1973, joten monelle nykyaikuiselle perinne on ehtinyt olla voimassa aina lapsuudesta saakka.

Muistan olleeni ensimmäiset kerrat laulamassa noin viisivuotiaana, Oulun tuomiokirkossa. Ihastelin, kun lampetit loistivat kynttilöiden hämyssä. Kultaiselta vaikuttanut suuri kirkko tuli täyteen ihmisiä.

Nykyisinkin minusta on parasta käydä laulamassa joululaulut tutussa lapsuuden kirkossa. Seurakaan ei ole vaihtunut, vaan edelleen sovimme äidin kanssa laulutärskyt niin, että ajan Pudasjärveltä hakemaan.

Olen laulanut myös Pudasjärven kirkossa, jossa tunnelma vetää kotoisuudessaan vertoja lapsuuteni joululaulukirkolle. Täällä on niin innokasta laulukansaa, että laulamme jopa hirvihallissa! Historiaa henkivä Pudasjärven kirkko tulee aivan täyteen ja ihmiset todella saapuvat laulamaan eivätkä hymistelemään!

Joulukirkkoon-kappaleessa rekiretki kiihtyy, kun laulajat lähtevät seuraamaan kanttorin kiihdyttelevää sovitusta.

Joululaulut saa ja kuuluu laulaa kunnolla! Niin paljon kuin vaan ääntä lähtee ja uskallusta riittää.

Muistan, kuinka nuorempana joskus ärsyttikin se, kun tuli vahingossa istuttua jonkun oikein kovaäänisen basson tai sopraanon viereen. Kävi niin, ettei siinä kuullut omaa ääntään, ja oli vaikea sanoa tuliko kurkusta pihinää vai ei.

Nykyisin tällaista tilannetta ei pääse syntymään, sillä laulan itsekin kovaa. Kirkkokuoroharrastus opetti. Eihän sellaisesta kuorosta mihinkään ole, jota saa lehterille korvat hörössä höristellä!

On komeaa, kun ihmisiä on paljon ja yhdessä kajautetaan vaikkapa Maa on niin kaunis. Virressä on parasta se, että se lauletaan seisten ja ääni pääsee kunnolla kulkemaan.

Muistan nekin ajat, kun henki ei kulkenut: eräällä tietyllä Oulun kanttorilla oli tapanaan soittaa kappaleet niin nopeasti ja korkealta, ettei siinä jäänyt aikaa hengen haukkomiseen. Tilaisuuden kestoksi oli tuolloin merkitty tunti, mutta kanttori veti kappaleet jopa puoleen tuntiin. Saavutus sekin kai!

Parhaita hetkiä on ollut huomata, että koko laulava yleisö on osannut lukea musiikkia. On ihanaa, kun Heinillä härkien kaukalon mennään läpi tunnelmoiden niin, että tarina oikein rakentuu tämän vanhan joululaulun ympärille. Yleisö aistii laulaa alkusäkeistöjen alun hiljaisemmin, makustellen. Dramaattisimmissakin sanoituskohdissa yleisö on juonessa mukana.

Joulukirkkoon-kappaleessa rekiretki kiihtyy, kun laulajat lähtevät seuraamaan kanttorin kiihdyttelevää sovitusta. Tällaisina hetkinä Kauneimpien yleisö on kuin yhtä joulun hengessä.

Joskus laulutilaisuuksissa on ilahduttanut se, kun jossakin laulussa ollut vain sitä kappaletta varten vaikkapa viulusäestys.

Olen liikuttunut Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudessa kyyneliin ja päässyt lapsuuden joulujen tunnelmiin. Vaikka vieressä joku tuntuisi laulavan kauheimpien joululaulujen kirjasesta, laulutilaisuutta ei voi pilata mikään. Joulu ei varmaan tulisi ollenkaan ilman lauluperinnettä. On riemullista laulaa, ja sekin on riemullista, kun kuulee jonkun laulavan oikein hyvin ja nuotilleen.

Muistan, kun joskus vihkosessa on ollut mukana uudempia lauluja, eikä kukaan yleisössä ole osannut niitä. Silloin on laulettu harjoitussäkeistö alkuun niin, että kanttori laulaa osion kerrallaan ja yleisö toistaa. Uuden opettelu on mukavaa silloin, kun vanhatkin laulut saa siihen päälle vielä laulaa.

Suurin synti joululaulutilaisuuksissa on se, että ne loppuvat kesken! Käy niin, että kun pääsee oikein kunnolla vauhtiin, niin soitetaan viimeinen kappale.