Pääkirjoitus

Pää­kir­joi­tus: Odo­tet­tu hil­la­se­son­ki pa­ran­taa pai­kal­li­set ja tuo vie­ras­poi­mi­jat

Pudasjärvi

Ainakin muuan vuosi sitten pidettiin aivan tosijuttuna sitä, että Koillismaan terveyskeskusten odotusaulat ammottavat tyhjyyttään hillan kypsyessä. Ei niin vakavaa sairautta, etteikö hillasuolle olisi päässyt. Taitaa kuitenkin olla selkosten hirtehishuumoria, mutta totta toinen puoli.

-
Kuva: Janne Körkkö

Viime kesänä marjanpoiminta kärsi kun ulkomaalaiset poimijat joutuivat koronan takia jäämään kotimaihinsa. Thaimaalaiset ja ukrainalaiset poimijat olivat jo ehtineet tulla varsin tutuksi soille ja metsiin. Vieraspoimijoihin saattoi monikin paikallinen törmätä tutuilla apajillaan. .

Kaupallisella puolella marjasato on kuitenkin pitkälti thaipoimijoiden varassa. Heitä on tulossa jälleen myös Pudasjärvelle. Kaikkiaan Thaimaasta odotetaan tulevan noin kolmetuhatta poimijaa ja Ukrainasta nelisensataa. Ammattimaiset poimijat keräävät jo noin 90 prosenttia teollisuuden tarvitsemasta luonnonmarjasta. Vuonna 2019 ammattimaiset poimijat keräsivät kaikkiaan noin 20 miljoonaa kiloa marjoja.

Kotitarvepoiminta on vuosi vuodelta jäänyt yhä vanhempien ikäluokkien huoleksi, tosin koronaepidemian aiheuttama ulkoiluinnostus vaikuttanee myös tähän.

Viime kesänä marjojen ostajia oli myös tavanomaista vähemmän. Tämä johtui siitä, että marjanvälittäjien iso asiakaskunta eli ravintolat olivat myös pandemian vuoksi suljettuina. Nyt tilanteen odotetaan parantuvan ja välittäjiä alkaakin taas näkyä.

Kausi alkaa hillanpoiminnalla ja on tavanomaisesti jatkunut mustikan ja puolukan poiminnalla. Nyt helteinen kesä aiheutti sen, että käytännössä hilla ja mustikka kypsyvät monin paikoin samaan aikaan. Seuraavaksi onkin vadelman ja puolukoiden aika.

Paikallisille marjastus on edelleen tärkeää ja aikojen kuluessa välit paikallisten ja vieraspoimijoiden välillä ovat tasaantuneet yhteisten pelisääntöjen myötä. Mummon tai papan vakiopaikka saanee olla nyt rauhassa

Korona saattoi tuoda myös suomalaiset hillamättäille, mutta ei se kuitenkaan ammattipoimijoita korvaa.

Hillasoilla ja mustikkamättäillä on kuitenkin nyt hyvä kulkea, jos ei muuten niin luonnon vuoksi. Retkeily ja luonnossa liikkuminen ei tosin erityisempää syytä vaatisi vaikka monet tutkimukset ja selvitykset puhuvat luonnossa käyskentelyn puolesta.

Viimeisimmässä Iijokiseudussa on tavanomaista enemmän asiaa hillasta. Hillaa voi myös viljellä, tosen se on vaikeaa, eikä satovarmaa. Lehdessä selvitetään myös mikä hilla oikeastaan on. Hilla on lisäksi ravinteikas ja monikäyttöinen. Se selviää muun muassa Tarja Hemmilän neuvoista ja lehteen kerätyistä lukuisista erilaisista resepteistä. Jutut tulevat myös luettavaksi verkkoon.

Risto Pikkupeura