Meille kansanedustajille tulee jatkuvasti huolestunutta viestiä sosiaali- ja terveysjärjestöiltä ja kansalaisilta, että vuosia kestänyttä valmistelu- ja kehittämistyötä ollaan nyt hukkaamassa uusilla hyvinvointialueilla kohtuuttomien säästöjen vuoksi. Toivottavasti viestejä laitetaan myös hallituspuolueiden kansanedustajille, joilla on tällä hetkellä valta ja mahti muuttaa asioita.
Pahalta näyttää erityisesti asenne, jolla hallituksen leikkauspolitiikkaa tehdään. Perussuomalainen valtiovarainministeri on kertonut, ettei politiikkaan kuulu empatia. Siksi järjestöjen tai kansalaisten vetoomukset kaikuvat todennäköisesti kuuroille korville.
Ennaltaehkäisyyn kehitetyt uudet toimintamallit ikääntyvien hoidossa on romutettu, vaikka juuri tehokkaan ennaltaehkäisevän työn kautta olisi mahdollista saada aikaiseksi säästöjä. Tämähän oli koko sote-uudistuksen tavoitteena. Panostaminen ennaltaehkäisevään työhön ei luonnollisesti tuo heti säästöjä vaan vasta vuosien viiveellä.
Nyt leikataan heti ja kerralla joka paikasta: ympärivuorokautisesta hoivasta, kotihoivasta, omaishoitajuudesta ja ennaltaehkäisystä.
Ei auta hyssytellä vaan sanoa asia niin kuin se on: nyt ollaan matkalla kohti hoidollista katastrofia.
Omaishoidon tukipäätökset venyvät. Läheisiään ympäri vuorokauden hoitavat, usein itsekin iäkkäät ihmiset uupuvat. Omaishoidon vapaita ei saa, kun ei ole päätöstä omaishoitajuudesta. Yhä useammalle päätöksen viimeinkin saaneelle paljastuu kirjekuoresta hylkäyspäätös.
Kuitenkin juuri omaishoitajuuden vahvistaminen ja heidän tukemisensa tietäisi säästöjä ja vähentäisi ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Nyt ilmeisesti lasketaan sen varaan, että omaishoitajat hoitavat ilman yhteiskunnan tukeakin.
Omaishoitajien yhteydenotot kertovat karusta tilanteesta, jossa omaishoitajan oma terveys menee rankan hoitotyön päälle tulevan byrokraattisen rumban myötä. Uupumus tulee, kun on joutunut tappelemaan jokaisesta etuudesta eikä omaishoidontukea ole edelleenkään myönnetty, vaikka edellytykset täyttyvät selkeästi. Omaishoitajilla on paljon sairauslomia, mikä sekin tulee kalliiksi yhteiskunnalle.
Iso kuva on myös murheellinen. Päivystykset täyttyvät muistisairauteen sairastuneista ihmisistä, joille ei löydy oikeaa hoitopaikkaa. Pahimmillaan nämä ihmiset makaavat erikoissairaanhoidon kalliilla osastoilla ja vievät paikan sitä oikeasti tarvitsevalta. Heitä voidaan myös heitellä paikasta toiseen, jopa niin, että lyhyen ajan sisällä asiakas on ollut sijoitettuna kahdeksaan eri osoitteeseen. Entä mitä tarkoittaa, kun muistisairas ihminen viruu yli sadan kilometrin päässä kotoaan eikä ikääntynyt läheinen pääse häntä katsomaan?
Siitä huolimatta, ettei empatia kuulu politiikkaan perussuomalaisen ministerin mielestä, kysyn häneltä ja muulta hallitukselta, miten hyvinvointialueiden säästöjä ohjataan, että inhimillisyys säilyy hoitokäytänteissä? Ennen kaikkea, miten omaishoitajien tilannetta aiotaan parantaa, jotta voitaisiin välttyä hoidolliselta katastrofilta?
Keskusta jakaa täysin tilannekuvan tarpeesta saattaa valtiontalous tasapainoon, mutta se pitää tapahtua oikeudenmukaisesti eikä pilaamalla sote-uudistuksen tavoitteet heti alkuunsa leikkaamalla rahoitusta kestämättömällä tavalla. Tällä menolla sosiaali- ja terveyspalveluiden kriisi syvenee vääjäämättömästi, ja saamme jättää hyvästit sille hyvinvointivaltiolle, joka kerran piti huolta etenkin ikääntyvistä jäsenistään.