Nykynuorten elämä on niin erilaista kuin ennen vanhaan, kuulee monesti sanottava. Hyvinvointikioski yritti tänäkin vuonna kuroa kiinni tätä sukupolvien välistä kuilua työllistämällä nuoria kesätöihin ikäihmisten avuksi.
Kaupungin nuorisotyön ja Vanhustentaloyhdistyksen yhteistyöprojektin aikana nuoret muun muassa järjestivät ikäihmisille erilaisia tapahtumia, hoitivat heidän kanssaan arkisia askareita, paistoivat lettuja ja ihan vain pitivät seuraa.
Vetovastuussa ollut vapaa-ajan ohjaaja Tarja Väisänen muistutti, että toiminnassa on menty ikäihmisten ehdoilla.
– Se mitä on tehty, on riippunut ihan siitä, mitä ikäihmiset ovat nuorten kanssa halunneet tehdä.
Hyvinvointikioskia kokeilleen Aarne Latvajärven luona ei nuoria odottanut mikään työleiri.
– Minulla kun ei ollut mitään tehtävää, niin kahvit nuorille keitin, Latvajärvi naurahti.
Nuoret olivat valmistautuneet tehtäviin käymällä ensiapukoulutuksen. Jokaisen työpäivän päätteeksi nuorten kanssa pidettiin arviointihetki, joka mahdollisti nopean puuttumisen mahdollisiin ongelmatilanteisiin – niin työporukan sisällä kuin ikäihmistenkin kanssa. Suurempia ongelmia ei tänä vuonna tosin ollut.
Hyvinvointikioski oli suunnattu pääsääntöisesti vanhustentaloyhdistyksen asukkaille, mutta myös kaupungin kotihoito oli mukana, jotta kotona yksin olevat vanhuksetkin voisivat hyödyntää nuorten tarjoamia palveluja.
– Kotihoito oli mukana, ja kävimme myös kotikierroksella. Kotihoidon puolelta meillä oli pari vanhusta mukana Raitsun rannan tuntumasta, Väisänen kertoi.
Ikäihmisillä oli huoli heikoiten pärjäävistä kanssa-asujista. Osalla saattaa iän myötä elämänpiiri supistua neljän seinän mittaiseksi, kun fyysisen voinnin heikentyminen rajoittaa liikkumista.
– Täällä on ihmisiä, jotka ei pääse ulos ollenkaan. Aika käy siinä hyvin pitkäksi, Linnea Manninen harmitteli.
Manninen kertoi, että nuoret ovat tuoneet Pappilantielle elämää tullessaan. Osalla asukkaista ainoat vieraat ovat kotihoidon työntekijät.
– Kyllä näitä nuoria varmasti odotetaan, kun jäävät pois – sitten kun ei välttämättä tule ketään, Manninen pohti.
Nuorten tarjoama apu on vain lyhytaikaista. Yhteiset tapahtumat ja kerhotoiminta kannustavat ikäihmisiä solmimaan ystävyys- ja kaverisuhteita, mutta osa nuorista halusi, että yhteisöllisyyden rakentamiseen panostettaisiin vieläkin enemmän. Kesätöissä hyvinvointikioskissa ollut Jaakko Ruokangas visioi, että nuoret omalta osaltaan voisivat olla rakentamassa ikäihmisten asumiskeskittymään asukkaiden välistä, jatkuvaa yhteisöllisyyttä.
– Mietittiin, että vietäisiin vanhuksia toistensa luokse, jotta he voisivat tutustua toisiinsa.
Yhteisöllisyys oli keskiössä myös työkavereiden kesken. Osalle nuorista näin suuressa työryhmässä toimiminen oli uutta, mutta hyvä yhteishenki sai kiitosta. Hyvinvointikioski oli joillekin nuorista ensimmäinen kesätyöpaikka, joten samalla he pääsivät opettelemaan työelämän pelisääntöjä.
– Kaikki työt hoidettiin sovitussa aikataulussa ja paikalla oltiin aina ajallaan, Väisänen kiitteli ryhmäläisiä.
Kesätyöpaikkaansa nuoret kuvailivat rennoksi ja sellaiseksi, että ”se ei aina edes tuntunut työltä.” Manninen muistutti, että ikäihmisten kanssa ajan viettäminen se vasta arvokasta työtä onkin.
Väisänen korosti, että tässä yhteistyössä voittavat niin nuoret kuin ikäihmisetkin.
– Tämä on sellaista yleistä hyvää, että kaikki voittaa.
Yhdelle nuorista hyvinvointikioski oli hyvää valmistautumista tulevaan ammattiin ja vahvisti ajatusta siitä, että opiskelupaikan valinta osui oikeaan. Erika Leppänen aloittaa ensi syksynä lähihoitajan opinnot. Työskentely ikäihmisten parissa voi olla nuorelle tulevaisuudessa arkipäivää.
– Aion suuntautua sairaanhoitoon ja huolenpitoon, Leppänen kertoi.
Hyvinvointikioskin tarkoitus oli tarjota vanhuksien arkeen seuraa ja tukea, sekä saattaa nuoret ja ikäihmiset yhteen.
Hyvinvointikioski työllisti tänä kesänä kymmenen nuorta. Kahden viikon aikana työtunteja nuorille kertyi 60. Toiminnan järjesti kaupungin nuorisotoimi, ja kesätyöntekijät olivat työsuhteessa 4H-yhdistyksen kanssa.
