Tänä syksynä luontokeskustelu on käynyt vilkkaana eduskunnassa ja laajemminkin Suomessa. Aiemmin keskustelua kiihdytti EU:n ennallistamisasetus ja nyt viime aikoina luonnonsuojelulaki ja tietysti keskustan irtautuminen jo kertaalleen sovitusta lakiesityksestä.
Olen usein miettinyt, että keiden ääni kuuluu näissä luontokeskusteluissa, sillä luonnon suojelemista vastustavilla on usein tapana asettaa vastakkain ihmisryhmiä, erityisesti maalla ja kaupungeissa asuvat.
Ajatus, että luonnon suojelun lisääminen, metsien käytön vastuullisuuden kyseenalaistaminen ja lajikadosta huolehtiminen ovat jotenkin kiivaan vähemmistön asia, on yksinkertaisesti väärin.
Vaikeinta luonnon tilan parantamisen tarpeen myöntäminen ja luonnosta huolehtiminen tuntuu olevan poliitikoille.