Kevättalvi on valintojen aikaa. Helmi-maaliskuulla järjestetään ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhteishaku. Korkeakoulujen yhteishaku järjestetään maalis-huhtikuulla. Uravalinta on kauaskantoinen valinta. Toki niin, että nykyään myöskin alan vaihtaminen on yleistynyt ja moni työelämää vuosia tahkonnut haluaa uudelleen koulutukseen.
Miten olisi ala, jossa pääsee usein liikkumaan luonnossa, jossa voi usein myös palkan edestä kuntoilla, jossa työhaluinen työllistyy hyvin, jossa pääsee tekemään päivittäin ilmastohyveitä tai jossa voi myös ryhtyä oman onnensa sepäksi eli metsäyrittäjäksi, kuten lumilautailijauran tehnyt Roope Tonteri?
Metsäalalla kaikki tuo on mahdollista. Eikä tässä vielä kaikki. Olimmepa kotona, työssä, vapaa-ajalla, arjessa tai juhlassa ovat metsä ja puupohjaiset tuotteet poikkeuksetta mukana, vaikka emme sitä monestikaan tiedosta. Metsien tuotteilla korvataan jatkossa yhä laajemmin uusiutumattomista luonnonvaroista tehtyjä tuotteita. Se on välttämätöntä, jotta ilmastonmuutosta ja monimuotoisuuskatoa voidaan globaalisti hillitä. Siksikin metsäala on trendikäs kasvun ala. Metsässä on monipuolisia mahdollisuuksia. Sinne uskaltaa suositella hakeutumaan.
Metsäalan perustutkinto tarjoaa oivat ammatilliset perusvalmiudet metsäalan eri tehtäviin. Puun kysynnän kasvu, satojen tuhansien hehtaarien metsänhoitorästit ja kaupungistuva metsänomistajakunta takaavat sen, että työmaat eivät lopu kiinnostuitpa metsurin töistä, metsäkoneenkuljettamisesta, metsäkoneasentamisesta, puutavara-auton kuljettamisesta, luonnonhoidon kenttätöistä, metsäpalveluyrittäjyydestä tai taimitarhatyöstä. Uudet ekosysteemipalveluiksi kutsuttavat virkistys- ja suojeluarvot tarjoavat urapolkuja erikoistumiseen esimerkiksi luonnon- tai riistanhoidon parissa.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Metsäala tarjoaa mahdollisuudet monipuoliseen jatkokoulutukseen. Metsätalousinsinöörejä jää eläkkeelle tulevina vuosina paljon. Heitä tarvitaan kymmenien miljoonien puukuutioiden ostamiseen ja satojen tuhansien metsänomistajien metsäasiantuntijoiksi. Suomesta ei löydy paikkakuntaa, jossa ei pääsisi tutustumaan metsätalousinsinöörin monipuoliseen työhön. Jos tiede, teoria tai johtaminen kiinnostaa lisää, voi hakeutua metsänhoitajaopintoihin Helsinkiin tai Joensuuhun, kuten hiihtäjä Perttu Hyvärinen on tehnyt.
Oma metsäinen polkunikin lähti liikkeelle keväällä 1987 yhteisvalinnasta Pudasjärven lukion päätteeksi. Ruksasin Rovaniemelle metsätalousinsinööri koulutuksen ja Joensuun yliopiston metsätieteellisen. Rovaniemelle pääsin, mutta Joensuuhun jäin varapaikalle. Armeijavuosi tuli väliin ja hain seuraavana keväänä vielä Helsingin yliopiston metsätieteelliseen ja kun satuin pääsemään, tuli siitä urapolku, joka johti sitten naimakauppojen kautta Petäjävedelle maanviljelijäksi ja metsänomistajaksi sekä myöhemmin luottamustehtävien myötä metsänomistajien valtakunnalliseksi äänitorveksi. Minulla on metsä kaikessa mukana. Silti jokakeväinen kasvun ihme on aina lumoavaa. Siksi metsässä eivät työ edes tekemällä lopu, sillä joka kevät metsästä paljastuu uutta työtä.
Kolumni
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.