Sudet: Pu­das­jär­ven pa­lis­kun­nan su­si­jah­ti tuotti jälleen tulosta

Pudasjärven seurakunta: Pu­das­jär­ven seu­ra­kun­ta­kes­kuk­seen iso re­mont­ti ensi kesänä – pihamaa myl­lä­tään auki, kes­kuk­sen käyt­töön tauko

Kolumni

Mar­ras­kuun aja­tel­mia

Pudasjärvi

Kolumni

Kalenterista on tätä kirjoittaessani käännetty marraskuu, vuoden toiseksi viimeinen kuukausi. Kellot on siirretty talviaikaan. Monien mielestä valon määrän vähentyminen tekee marraskuusta erityisen harmaan ja raskaan. Vaikka vuoden viimeisenä kuukautena valoa on vielä vähemmän, lähestyvä joulu tuo siihen oman toiveikkaan sävynsä.

-

Vuodenkiertoon liittyy paljon kansanperinnettä, rituaaleja ja uskomuksia, jotka voivat tuntua 2020-luvun näkökulmasta kaukaisilta.

Omavaraistalouteen perustuvassa elämäntavassa jokaisella kuukaudella oli tärkeä tehtävänsä. Kustaa Vilkunan teos Vuotuinen ajantieto kuvaa marraskuun kiireiseksi ajaksi. Antin päivään, siis kuun loppuun mennessä talvinuotat tuli saada valmiiksi.

Tähän panostettiin, sillä marraskuussa tehdyistä pyydyksistä uskottiin tulevan erityisen kestäviä. Rakennushirret kaadettiin loppusyksystä, koska niiden arveltiin kestävän lahoamatta. Lehmien terveyttä vahvistettiin pesemällä ne suopursuvedellä. Marraskuulla oli erityinen merkitys sään ennustamiseen. Auringon pilkahduskin lupasi tulevaksi kesäksi yhdeksän päivän poutaa.

Luonnon kiertokulku on siis ollut läheisessä yhteydessä tavalliseen arkeen.

Marraskuun nimen alkuperän selitysvaihtoehdot liittyvät kuolemaan.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kotuksen mukaan marras on vanha indoeurooppalainen sana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Kuun nimitys voi siis viitata siihen, että tuolloin luonto asettuu talvilepoon, ja luonnossa on paljon kuolemaa.

Toisen Kotuksen mainitseman näkemyksen mukaan marraskuun nimitys voi tulla siitä, että se on aikaa, jolloin kuolleiden henget, martaat, ovat liikkeellä. Monissa eurooppalaisissa kielissä marraskuun nimitys pohjautuu latinan yhdeksää tarkoittavaan novem -sanaan. Ennen juliaanista kalenteriuudistusta marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi.

Kirkkovuodessa marraskuussa käsiteltävät teemat liittyvät osaltaan kuolemaan sekä rajalliseen aikaan. Tulevana lauantaina vietettävän pyhäinpäivän jumalanpalveluksissa muistetaan vuoden aikana poisnukkuneita seurakuntalaisia. Pyhäinpäivässä yhdistyy kaksi juhlaa, kaikkien pyhien päivä sekä uskovien vainajien muistopäivä. Se on perinteisesti ollut suosittu kirkossakäyntipäivä.

Ennen koronapandemiaa, vuonna 2019 pyhäinpäivän tilaisuuksiin Pudasjärvellä osallistui yli 300 henkilöä. Vuosi sitten rajoitusten kiristymisen vuoksi ulkoilmatilaisuuksiina toteutettuihin pyhäinpäivän hartaushetkiin Sarakylässä ja Riekinkankaalla osallistui yhteensä lähes 200 henkilöä.

Kokonaan oma lukunsa on hautausmaalla kävijöiden määrä, josta suuntaa voi saada tarkkailemalla kynttiläloistoa kirkkomaalla pyhäinpäivän iltana. Näky on vuodesta toiseen vaikuttava. Vaikka yhteiskunnassamme on jo pitkään puhuttu monien mittareidenkin perusteella kristillisen perinteen murenemisesta, hautajaisiin ja pyhäinpäivän viettoon kuuluvat käytänteet kertovat omaa vahvaa kieltään ihmisten perimmäisistä ajatuksista.

Viimeisimmän puolentoista vuoden aikana rajoitukset ovat vaikuttaneet kipeästi myös elämän käännekohtien tilaisuuksiin. Pimenevän marraskuun päiviin luo valoa ja toivoa se, että tällä hetkellä ei tarvitse olla näiden rajoituspohdintojen äärellä.

Pyhäinpäivän tilaisuuksiin on nyt mahdollista kokoontua vapaasti muistamaan vuoden aikana poisnukkuneita seurakuntalaisia.

”Kotuksen mainitseman näkemyksen mukaan marraskuun nimitys voi tulla siitä, että se on aikaa, jolloin kuolleiden henget, martaat, ovat liikkeellä.”