Pudasjärven sotaveteraanien perinneasiamies Eero Ahosen keräämästä kokoelmasta löytyy monenlaista. Melkoinen osa siitä on peräisin vanhempiensa ja setiensä jäämistöstä, mutta onpa mies hankkinut rekvisiitta myös muita kanavia pitkin.
Arkistokaapin päällä on esimerkiksi saksalaisen alppijääkärin kypärä ja kaasunaamari. Onpa siellä myös Pudasjärven Suojeluskunnan suksenkärjen paininpuu, joka oli käytössä 1930-luvulla Suojalinnan suksentekokurssilla.
– Monikaan ei muista, että Suojalinnan läheisyydessä on ollut 300 metrin ampumarata. Pieni pätkä ampumavallin penkkaa on yhä näkyvillä Kuusamontien takana Perhemarketin tontin kulmilla, Ahonen kertoo.
Muistona Suojeluskunnan toiminnasta Ahosen kokoelmissa on mm. isänsä Esko Ahosen suojeluskuntanauha ja pienoiskivääriammunnan kiertopalkinto, jonka kierto luonnollisesti lakkasi sotien jälkeen suojeluskuntien lakkauttamiseen.
Pokaalin viimeinen haltija oli Pudasjärven ilmavalvonnassa toiminut isänsä, alikersantti Esko Ahonen – poikansa arvelun mukaan ehkä siksi, että parhaat ampujat olivat viimeisen kisan aikana rintamalla.
Myös perinnetietoa Pudasjärven sotahistoriallisista paikoista ja muistomerkeistä Ahosen arkistosta löytyy, mm. kaikki Pudasjärven sankarivainajat ja sotilaiden kantakortteja.
Hän on kuvannut mm. kaikki jääkärietappitalojen ja Pudasjärven sankarivainajien muistolaatat ja tiedustellut sodan aikaiset pommikuopat sekä Lapin sodan taistelupaikat.
Kirjahyllyssä on 235 luetteloitua sotahistoriallista teosta. Ahosen perheessä harrastettiin aikanaan ahkerasti kirjallisuutta jo ennen sotia. Suurimmaksi osaksi tuoreemman kirjallisuuden osalta kokoelma on karttunut miehen itsensä hankkimana.
Joukosta löytyy harvinaisuuksia, esimerkiksi sanoittajamestari Usko Kempin vuodelta 1942 peräisin oleva laulukirja ”Korsusta korsuun”, joka sotaonnen kääntyessä määrättiin hävitettäväksi. Ronskien tekstiensä vuoksi sitä ei haluttu jättää Valvontakomission syynättäväksi.
Vain yhden vuoden käytössä olleesta kirjasta oli ehditty ottaa 21 500 painos. Niin hyvin hävitystyö oli onnistunut, että Usko Kemppi -seura löysi myöhemmin vain yhden alkuperaiskappaleen. Sen pohjalta julkaistiin näköispainos vuonna 2004.
Toinen Puolustusvoimain leimalla varustettu alkuperäiskappale löytyy Eero Ahosen kokoelmista. Komppanian vääpelinä Uhtualla 1942 toiminut Usko-setänsä sen oli hävitykseltä pelastanut ja tuonut mukanaan rintamalta Pudasjärvelle.
Sodanaikaisten puhdetöiden osastolta kokoelmasta löytyy esimerkiksi hirven kuvalla polttamalla koristeltu puuleili, jonka on tehnyt joku äitinsä Ainon veljistä – ehkä Erkki tai Yrjö Perttu Uhtuan rintamalla vuonna 1943.
Pahkasta veistettyjen tuhkakuppien alkuperästä ei ole muuta tietoa kuin sota-aikaiset vuosiluvut. Todennäköisesti ne on isä-Esko lomillaan käyneiltä rintamamiehiltä ostanut.
Merkillisin Esko Ahosen hankkima jatkosodan jälkeen hankkima puhdetyö on mäntykankkuun kaiverrettu marsalkka Mannerheimin kuva. Puuveistoksen on signeerannut nimimerkki TJ, jonka henkilöllisyydestä Ahosella ei ole tietoa.
Täysin samanlaisia – vuonna 2008 Yhdysvaltain Lake Worthissa kuolleen taiteilija Kauko Rissasen signeeraamia – on ollut myynnissä mm. Hagelstamin huutokauppakamarilla. Tänä syksynä sellainen myytiin Huutonetissä 200 euron hintaan.
Ahosen tarkoituksena on nyt kartuttaa Pudasjärven sotaveteraanien perinnekokoelmaa. Hän ottaisi mielellään vastaan esimerkiksi jatkosodan aikaisia puhdetöitä, joita niitäkin tietää myös Pudasjärvellä olevan.
– Jos jollain on sellaisia esineitä, joita ei tarvitse, otetaan mielellään säilytettäväksi. Vaihtoehtona olisi ottaa perinne-esineistä valokuvia tulevia sukupolvia varten ja antaa sellaiset myös esineiden omistajille.
Valokuvista voisi Ahosen mukaan koostaa vaikka suuremman näyttelyn. Näyttelyitä voisi järjestää myös itse puhdetöistä – vaikka hän myöntää, että suuremman kokoelman ongelmaksi saattaisi muodostua pitemmän päälle esilläpito- ja säilytyspaikka.
Ahosen yksityinen perinnemuseo vanhan tulenaran puutalon vinttihuoneessa alkaa jo nyt käydä ahtaaksi. Ratkaisu ongelmaan on mietinnän alla.