Lukijan runo
Näen itseni, en lihaa, en verta,
vain säkenöivää valoa, mi virtaa.
Olenko totta, vai unohdettu säe,
jonka laulu syntyi meren hämärästä?
Katseeni kuin myrskyinen taivas,
kuiskaus tähtien, jotka eivät tähtiä lie.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin