Taas on aika auringon ,hillahuuma aika kuuma.
Aurinko nousi myöhemmin kuin minä, olin jo
matkalla marjaan. Kohta suota poljin, aistit auki.
Kurki kohosi ilmaan, antoi ääninäytteen, korkealta
kiekaisi, ääni suoraan sieltä ylärekisteristä.
Oli niitä kaksi, suon kuningas ja kuningatar ylväitä
molemmat. Itikat innostuivat minusta, veriryhmäni
miellytti mäkäräisiä, taisivat olla täkäläisiä.
Paarmat pussasivat niin spontaanisti, että palan saivat
aamiaiseksi. Veitikat eivät ole vielä vekaaneita.
Pulssi nousi, jalka myös vaikka suo suosi painumistani.
On tää ihanaa aikaa, kuin taikaa. Suloista on olla suolla.
Siellä olen omimmillaan, itikoiden idolina.
