Aika tiivistyy hiljalleen.
Henkäys henkäykseltä,
se muodostaa rakenteita,
joissa muistot värähtelevät
ikuisuuden tahdissa.
Kuin timantin sisään jäänyt valo,
niin ovat hetkesi kiteytyneet,
tähtihetkien keveydellä,
sykkeenä, joka ei sammu,
vaikka maailma ympärillä
hajoaisi tomuksi.
Ja minä katselen,kuinka aika tanssii
sinussa ja minussa,
vuorovaikutusten herkässä harmoniassa,
ja me aistimme hiljaisen laulun:
Hetki joka ei koskaan
pelkkä hetki ollutkaan,
se oli kide,
se oli syke,
se oli sinä,
minä, ja kaikki se,
mikä ei koskaan katoa.
