Tietyt tahot pitävät yllä jatkuvaan paniikkia uusiutuvan ja uudistettavan luonnonvaran riittävyydestä ja puuston ”huonosta voinnista”.. jopa luontokadosta.
Kun tarpeeksi paljon rummutetaan kaikilla foorumeilla tuota asiaa niin ihmiset alkaa uskomaan että Suomessa ei kohta ole metsiä ollenkaan. Suurimmat ”asiantuntijat näyttäs tulevan” Mannerheimintiellä mieltään osoittavasta porukasta joilla ei ole minkään asteista koulutusta metsäalalle.
Nyt kun kasvukausi on kiihkeimmillään, niin jokainen joka haluaa, näkee tuon valtavan luonnossa tapahtuvan vihreän kasvuryntäyksen jolle ei näytä ihmiset voivan mitään. Asumusten ja mökkien ympäristöt valtautuu pajukoiden heinikoiden, vatukoiden ja puuntaimien valtaan. Tienvarret metsittyy ja valtaa tien penkat jopa tiet.
Tosiasia on, että lähes koko Suomi on vesistöjä lukuun ottamatta kesällä hiiltäsitovan vihreän kasvuston valtaamana. Suomi neuvotteli aikoinaan niin huonon sopimuksen EU:n kanssa, että suurin osa hiiltä sitovasta kasvillisuudesta jätettiin ”päästökaupan ulkopuolelle” Pelkästään puusto on mukana. Kenttäkerroksen ja soiden kasvillisuus on kokonaan mittauksen ulkopuolella.
Metsikön/puuston hyvinvoinnin mittarina pidetään elävän latvuksen kokoa ja neulasmassan ”hyvinvointia” siis yhteyttävän massan määrää. Se kertoo totuuden puuston hyvinvoinnista.
Jos ja kun liikkuu paljon Suomen luonnossa niin saa oikean kuvan siitä millaisessa metsässä puusto voi hyvin ja missä huonosti. Totaalisesti suojelluilla alueilla luonnon armoille jätetyissä kohteissa tapahtuu hitaasti mutta varmasti puuston riukuuntuminen ja vanheneminen. Elävä latvus häviää ja jäljelle jää luurankomainen kelottunut kuollut eloton kelomökkitarpeisiin sopiva ”entinen metsä" ilman elämää.
Toinen merkittävä ja ehkä vähintään yhtä suuri ongelma on metsien hoitamattomuus.
Metsikön kiertokulun noin sadan vuoden aikana oikea-aikaiset hoito/hakkuutoimenpiteet ovat ratkaiseva tekijä siihen, että puuston kasvu ja terveys ovat hyvällä tolalla.
Talousmetsien huono hoito johtaa kasvutappioihin ja hyvälaatuisen järeän puun kehityksen pysähtymiseen.
Olen liikkunut paljon myös luonnonsuojelu kohteilla.. Joillakin alueilla. varsinkin ylänköalueilla jotka ovat korkealla merenpinnan tasosta, esim. Kuusamo. Tuho on lähes totaalinen, kelohongikkoja satoja ha. Eikä uutta taimikkoa alla ollenkaan tai erittäin vähän..
Metsä ja puusto on ollut vuosisatoja Suomen pelastus. Metsätalous ja puunjalostus on vielä tänä päivänäkin tärkeä monessakin suhteessa. Metsien suojelu on vähintään kaksiteräinen miekka.
Oikeassa suhteessa ja oikeilla kohteilla sitä kannattaa tehdä, mutta talousmetsiin kohdistuva jatkuva lahopuun ja ötököiden ihannointi ja liito-oravien asuinalueiden laajentaminen ei ole oikea tie. Mielestäni valheellinen ja asiantuntematon tiedottaminen ja jopa vääristely on lyhytnäköistä ja luontoa turmelevaa toimintaa. Arvoisat metsänomistajat hoitakaa, hakatkaa , harventakaa ja uudistakaa vanhoja metsiänne. Jos meillä ei ole nuoria metsiä niin kohta meillä ei ole vanhojakaan metsiä.
Viimeinen hätähuuto ”EU:n” suunnalta on kehotus lisätä Suomen metsäpinta-alaa ? Hallitus esittää, että kitu- ja joutomaita myös ent. turpeennostosoita aletaan rahan voimalla muuttamaan puuntuotantoon. ns. metsitystuella. Nuo alueet on aina jätetty rauhaan. Tuotto lähes nolla.
Kaksinaamainen politiikka. Toisella suolla ennallistetaan ja viereiselle suolle siirrytään tekemään ojitusmätästystä. Nuo alueet on hyviä ”suojelualueita” niillä viihtyy riista oikein hyvin, ovat osa koskematonta luontoa joka on jätetty metsätalouden ulkopuolelle. Ymmärrys hoi, äly älä jätä!