Kirjastolla käy melske, kun paikalle saapuneet valitsevat itselleen kauniskantisia kirjoja. Kun mieleinen kirja löytyy, he eivät kävelekään lainauspisteeseen, vaan alkavat repiä ja taitella kirjojen sivuja.
– Jos äiti näkisi, hän sanoisi, että pitää siivota sitten sotkut, sanoo Nanna Penttilä, 10, leikatessaan piparkakun kuvia aikakauslehdestä.
Luontoviikolla vanhoista kirjoista askarrellaan uutta. Tilaisuuden suosio yllättää myös järjestäjät, kun tilaan joudutaan raahaamaan lisää tuoleja ja pöytiä, jotta kaikki osallistujat mahtuisivat istumaan.
Kirjastonhoitaja Pertti Polojärvelle kirjojen tavanomaisen olomuodon tuho ei ole kauhistus:
– Hienoa, kun näistä kirjoista jotakin tulee! Kyse on siis poistokirjoista, joiden sisältö menisi normaalisti paperinkeräykseen ja kannet sekajätteeseen.
Poistokirjaksi kirja päätyy esimerkiksi silloin, kun siinä esitetty tieto vanhenee tai kirja on muuten huonokuntoinen.
– Kokoelman täytyy uudistua koko ajan. Poistoon kirja voi valikoitua myös sen perusteella, ettei sitä ole pitkiin aikoihin lainattu. Tai sitten jotakin uutuuskirjaa on aikoinaan hankittu monta, eikä niin monen kappaleen pitäminen kirjastossa ole enää tarpeen, Polojärvi selventää.
Vanhoista kirjoista syntyy helposti taittelemalla siilikoristeita, paperienkeleitä ja haitarimaisia korttitelineitä.
Kirjojen kansiin voi tehdä pahvista reunat niin, että kirjasta tuleekin säilytysrasia, joka käy myös lahjapakkaukseksi.
– Pahvi, jota käytämme näiden rasioiden kylkiin, ei saa olla liian ohutta. Tavallinen pahvi ei käy, vaan sen pitää olla paksumpaa, opettaja Katri Kemppanen ohjeistaa.
Kierrätysilta on esimakua hänen kansalaisopiston kurssitarjottimelle ensi syksylle kaavailemastaan askartelukurssista.
Kirjasta saa ilman yhtään ommelta, leikaten ja liimaten, vaikka söpön pikkulaukun. Siihen tarvitaan yksinkertaisimmillaan kirja ja kaunista kangasta
Heleena Talalalta löytyy kotoaan kankaita ja kirjoja. Nappejakin hän on kerännyt pitkään:
– En tiennyt, mitä varten oikeastaan niitä nappeja keräsin, mutta nyt tiedän! ensi kertaa kirjojen kierrätystöitä kokeileva nainen innostuu.
Hän on aikaisemmin nähnyt kirjoista tehtyjä töitä ja hämmästellyt niiden kauneutta.
– On uskomatonta, mitä kirjoista voi saada aikaan! Ensin opettelen tekemään näitä itse, ja sen jälkeen opetan taidon lapsenlapsilleni. Tämä askartelumuoto sopii hyvin tehtäväksi lasten kanssa.
Kirjaston askarteluillassa on mukana lapsia kansalaisopiston käsityökoulusta.
Ella Saarinen, 9, ja Mette Moilanen, 7, ovat tehneet korttitelineitä. Taittelutyöt ovat molemmille tuttuja koulusta.
– Isosisko teki minulle pandan. Kun kirjan laittoi kiinni, niin välistä näkyivät korvat, Moilanen kertoo.
Isosisko Neea Moilanen askartelee vieressä. Hän on saanut aikaan jo kaksi työtä ensimmäisen 40 minuutin aikana ja tarmoa riittää:
– Toisen askartelin kansioksi piirustuksille. Äiti pitää tästä taatusti, kun se tykkää järjestyksestä.
Silmät tarttuvat kauniiseen kirjaan, jonka avatessa katsoja haukkoo henkeään. Sisällä on sydämen muotoinen syvennys. Kortiksi käyvä ”kirja” on mitä kaunein viesti lahjan saajalle.
– Sydänkirja syntyy, kun kirjan sivut jaetaan neljään osaan, nippuihin. Sivuniput liimataan erikseen Eri Keeper -liimalla reunoista yhteen. Väleihin laitetaan kuivatusvaiheessa pussi. Pahvisen sapluunan avulla leikataan sivuille sydämen muoto. Neljässä osassa olevia kirjan sivuja on helpompi työstää, Kemppanen paljastaa.
Lopuksi liimataan osiot yhteen ja liiman kuivettua sydämen sisäreunat hiotaan hiekkapaperilla. Tasaiselle pinnalle levitetään vielä liimakerros, jotta reunat eivät jää teräviksi. Sisälle liimataan muutama koriste, ja sydämen sisältävä kirja on valmis lahjaksi.
