Lähes tarkkaan vuosi sitten heittäydyin virkavapaalle, mutta nyt ollaan taas takaisin niin sanotusti ”back in business”. Moni on sitä jo kauhulla odottanut, mutta eipä tämä ole helppoa itsellekään. Niin on taas maailma ehtinyt vuoden aikana muuttua, Pudasjärvi ja Iijokiseudun toimitus sen mukana. Sitä ei muuten huomaa, jos ei itse koe ja kokeile.
Niin tuli vuoden aikana tutkituksi, miten kävi, ”Kun Pudasjärvi Ruotsiin lähti”. Alkuvaiheessa ei ollut aavistustakaan, millainen urakka oli edessä. Kirjan painopäivän lähestyessä kävi muutamaan kertaan mielessä, että taas tuli haukattua suurempi pala kuin kykenee nielemään.
Tiukille otti. Viimeiset sivut kun sain painotaloon lähetettyä, pistin ”kirjan kannet kiinni” ja nukuin viikon – vaikka olisi pitänyt jo lähteä oikeisiin töihin. Ei sitä viime kesänä tullut ajatelleeksi, että vuoden joutastelun seurauksena paloivat myös kuuden viikon kesälomat.
Kaiken kaikkiaan heinäkuun markkinaviikolla viimein päättyvä projekti on ollut antoisa. En olisi alkuun arvannut, miten merkittävänä asiana pienen Pudasjärven puolen vuosisadan takaisia tapahtumia pidettiin. Kirjoittajajoukkoon liittyi myös alan arvostettuja tutkijoita. Hanke sai osakseen maakunnallista ja valtakunnallista huomiota ja se noteerattiin myös Pohjanlahden takana.
Pudasjärven kaupungin lisäksi aihetta pitivät tärkeänä tutkimuksen kohteet: 1960-70 -lukujen ”Suuren muuton” aikana synnyinseudultaan lähteneet, sille tielleen jääneet ja takaisin palanneet, mutta myös tänne jääneet. Hyvällä tuurilla markkinaviikon julkistamistilaisuuteen ehtivään teokseen tietojaan, kuviaan ja kertomuksiaan antoi yli 120 henkilöä.
Päällimmäinen havainto oli, että ihmisillä oli valtava tarve kertoa kokemuksistaan ennen kuin muistitieto häipyy historian hämärään.
Projektin aikana viisi siihen osallistunutta poistui joukostamme. Viimeisin juhannusaattona Tukholmassa. Myöhäiset kiitokset heille ja suuret kiitokset kaikille projektiin osallistuneille sekä sitä tukeneille. Yhdessä tämä työ on tehty!
Pudasjärven siirtolaisprojektin aikana tuli pohdittua Ruotsiin suuntautunutta muuttoliikettä myös omalta osalta.
Vaikka Haaparannan Ikeaa kauempana ei itselläkään ole montaa kertaa tullut käytyä, on täytynyt myöntää, että vaikutuksia sillä on elämääni ollut. Ne tuntuvat ja ovat nähtävillä tänäkin päivänä.