Muutama viikko sitten kirkkoneuvostossa tehty päätös on tuoksunut kirkonmäellä jo viikon verran. Kirkon, kellotapulin ja asehuoneen kattojen tervauksen tehtäväkseen saaneen Asuntoinsinöörien työntekijät ovat sutineet tervaa kattoihin aina sopivan sään koittaessa.
Urakkaa riittää, yksin kirkon katossa on pinta-alaa noin 1100 neliömetriä. Mutta riittää tervaakin, vakuuttavat Asuntoinsinöörien miehet Eero Takkinen, Ilpo Piri ja Mika Lehtola.
Terva tosin on seurakunnan hankkimaa, tällä kertaa sitä ostettiin seurakuntamestari Pentti Riekin mukaan 600 litraa, mutta aiemmin hankittuakin varastossa on. Terva on tullut Saarijärvellä toimivalta Hautaterva.net-niminen yritykseltä.
Takkiselle ja Pirille kirkon katon tervaus on tuttua, molemmat olivat siinä työssä jo edellisellä kerralla viitisen vuotta sitten.
Pientä muutosta on työhön tullut sitten viime kerran. Nyt terva lämmitetään peräti +70-asteiseksi ennen sivelyä. Näin se on juoksevaa ja imeytyy kattopaanuun nopeasti.
– Sääennusteita pitää seurata tarkkana. Hyvissä ajoin ennen vesisadetta pannaan pensselit pois ja vaihdetaan muihin hommiin. Vaikka terva nopeasti imeytyykin, ei sitä kannata sateen armoille jättää, Takkinen kertoo.
Sateen jälkeen varsinkin kirkon korkea ja jyrkkä katto kuivuu nopeasti ja sinne pääsee pian töihin, Piri ja Takkinen tietävät.
Piri naurahtaa olevansa kaikkein korkeimpien paikkojen käsittelijä, ei sano sielläkään paikkoja vapisuttavan. Tällä kertaa tosin myös porukan juniori, Mika Lehtola, on sutinut korkealla.
– Eihän siitä nostimen korista pois pääse, joten töitä pitää sielläkin tehdä, hän naurahtaa.
Eero Takkinen pitää tervausta mukavana vaihteluna, vaikka sanookin yhtiössä kaikenlaisia töitä tekevänsä. Kirkonmäellä työskentelyssä on oma tunnelmansa.
– Täällä tuntee jotenkin rauhoittuvansa, hän ihmettelee.
Seurakuntamestari Pentti Riekki on selvittänyt kirkon nykyisten kattopaanujen olevan peräisin Taivalkoskelta. Männystä veistetyt paanut on asennettu katolle kesällä 1972.
Terva oli tuoksunut silloinkin, sillä paanuja oli liotettu hautatervassa ennen paikoilleen laittoa.
– Kellotapulin paanukatto on lehtikuusesta veistettyä puuta, se on tehty 1980-luvun loppupuolella, Riekki tietää.
