Olen asunut pääkaupunkiseudulla useamman vuoden. Kun sain täältä työpaikan opintojeni jälkeen, on ollut selvää, että kaupungissa ollaan vielä hyvä tovi.
Rakastan kaupungin vilskettä ja olen täällä kuin kala vedessä. Palvelut ovat lähellä ja vapaa-ajalle löytyy monipuolista tekemistä.
Viikonloppuna matkustimme ystävien kanssa Rukalle. Ajoimme Pudasjärven läpi, enkä malttanut olla kertomatta ummet ja lammet kotikylästä; tuossa oli ennen ala-aste, tuossa on se uusi hirsikoulu, tuolla asuvat sukulaiseni.
Kerroin, millaista oli lapsuuteni Pudasjärvellä ja millaista oli käydä pientä lukiota.
Mietin paluumatkalla etelään kotiseuturakkautta. Kotiseutu vaikuttaa identiteetin muodostumiseen ja siihen, millaisessa ympäristössä kasvaa.
Mihin on mahdollisuuksia? Millainen murre, millaisia harrastuksia? Millainen yhteisö on ympä-rillä?
Nämä asiat ovat pyörineet minun mielessäni usein.
Juureni ovat Pudasjärvellä. Muutin muualle vasta lukion jälkeen. Minulla oli hurja tarve päästä maailmalle, heti ja nyt.
Teini-ikäisenä kapinoin kylää vastaan, ja Oulukin tuntui ahdistavan pieneltä.
Kaipasin suurempaa, isompaa ja eläväisempää.
Kun tie veikin kaupungin sykkeeseen, huomasin ikävöiväni kotikyläni rauhaa.
Saisipa lämmittää mökillä saunan, saisipa mennä keväthangille hiihtämään.
Ikävöin kotikylän hiljaisuutta, tuttavallisia ihmisiä ja luontoa.
Enkä varmasti ole ainoa muualle muuttanut, joka sanoo tismalleen samat sanat.
Aina kun ystäviäni tulee vierailemaan Pudasjärvelle, he huokailevat kaipaavansa juuri tällaista miljöötä.
Koronavuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut matkailu kotimaan kansallispuistoihin kertoo monen muunkin syvästä halusta päästä pois hetkeksi kaupungin sykkeestä. Se on hyvä.
On hyvä, että matkailijat vilkastuttavat kyliä.
On myös hyvä, että kylissä säilyy omaleimaisuus ja kiireettömyys. Ne vetävät puoleensa.
On hassua, miten näitä asioita oppii arvostamaan vasta, kun muuttaa kauas.
Sanontahan menee, että on lähdettävä kauas nähdäkseen lähemmäksi. Mielestäni on suuri rikkaus saada olla kahden kaupungin kansalainen.
Toisaalla pääsen suoraan menojen ytimeen, toisaalla saan ladata akkuja.
Kahden kaupungin asukkaan imago on vienyt minua myös eteenpäin urallani.
Toimittajana on tärkeää ymmärtää, millaista elämä on maalla sekä kaupungissa.
On lukemattomia aiheita, jotka kuumentavat tunteet kahvipöytäkeskusteluissa ja usein erottelevat ihmiset asuinkunnan mukaan. Toimittajan tulisi olla kuunteleva ja kaikki huomioiva osapuoli keskustelussa.
Tähän pyrin omassa työssäni.