Mainos: Tilaa Iijokiseutu Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 4 kk 28 € + 2 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Iijoen ran­nas­ta nousi savu ja tuoksui terva – näin ter­van­polt­to on­nis­tui Hir­si­kam­puk­sel­la

Nyt sitä tulee! hoksautti hautamestari Harri Kujala. Tervahaudan ensimmäiset ”tervankusitipat” eli pikiöljy ikuistettiin kännykkäkameroilla. Aluksi tervahaudan sydän, 30 litran tynnyri sullottuna täyteen tervaksilla, tiivistettiin alustalleen. Pilkkeitä tarvittiin varsinaiseen polttoon. Komiasti palaa! Komiasti palaa!
Nyt sitä tulee! hoksautti hautamestari Harri Kujala. Tervahaudan ensimmäiset ”tervankusitipat” eli pikiöljy ikuistettiin kännykkäkameroilla.
Nyt sitä tulee! hoksautti hautamestari Harri Kujala. Tervahaudan ensimmäiset ”tervankusitipat” eli pikiöljy ikuistettiin kännykkäkameroilla.
Kuva: Juha Hagelberg

Iijoen rannasta nousi savu ja tuoksui terva, kun Hirsikampuksen 8.–9.-luokan Jopo-ryhmä viritteli torstaiaamuna tervahautaansa.

Tervakset oli käyty sahaamassa jo aiemmin Ranuantien varresta ja jo aamusta niitä sullottiin tiiviisti 30 litran peltitynnyriin, joka laitettiin maahan asennetun suppilon päälle suu alaspäin ja raot tiivistettiin tarkkaan savella.

Rantatörmälle kaivettiin vielä alaspäin viettävä oja, johon hautamestarina eli ”lotnikkana” häärinyt Hirsikampuksen kiinteistönhoitaja Harri Kujala asensi rautaputkesta rännin. Lopputuotteen oli määrä juosta sitä pitkin alla oleviin astioihin.

Kujalalla vastaavanlaisesta tuotantolaitoksesta oli aiempaa kokemusta. Kotonaan hän oli poltellut tervaa hieman isommalla tynnyrillä. 200 litran tynnyristä oli tuloksena ollut noin 15 litraa aitoa hautatervaa.

Niinpä siinä arvuuteltiin, paljonko tästä panoksesta tulisi. Arvaukset vaihtelivat 1,5-3 litran välillä. Oikein arvanneelle opettaja Sami Myllymäki lupasi Nesteellä pullakahvit.

Tervapadan sydämen ympärille nostettiin halkaistu 200 litran tynnyri ja väli täytettiin sponsoriapuna saaduilla pilkkeillä, jotka pienittiin paikanpäällä kirveellä.

Lopuksi koko komeus sytytettiin ja hetken päästä putken suusta alkoi nousta tervantuoksuista savua. Kaksiosaisen rännin alla olevaan ensimmäiseen sankoon tipahtelivat ensimmäiset ”tervankusitipat” kuumenevista tervaksista tiivistyneestä vedestä.

Pikiöljyksi vanha kansa sitä aikanaan nimitti. Hyvää sääskiöljyä, mutta kukaan jopolaisista ei vielä tässä vaiheessa lupautunut kotipolttoista itse testaamaan. Suunnitelmia varsinaisen lopputuotteen käytölle sen sijaan jo kaavailtiin.

– Pannaan pilttipurkkiin ja myydään. Rahat pannaan luokkaretkirahastoon.

Vaan mitäpäs tästä sanovat nämä EU:n kemikaalidirektiivit?

Sehän pitäisi käyttää Brysselissä tutkittavana, jos myydä meinaa.

– Ei käytetä eikä tutkita. Myydään pimeänä, oli yksimielinen päätös.

Lopulta tervaa valui sankoihin hautamestarin mukaan noin 4,5 litraa ja tervankuset päälle. Desilitran vetoiset pilttipurkit loppuivat kesken, joten täytyi pakata loput isompiin astioihin

Tervanpoltto oli Hirsikampuksen uuden opetussuunnitelman mukaista metsäviikkoa. Jopo-luokkalaisten tervahautaan kävi tutustumassa koko koulun väki.

Desilitran vetoiset pilttipurkit loppuivat kesken.