Torstai-iltana liikkui Sivakkaradan tuntumassa paljon isoja ja pieniä reppuselkäisiä. Pikku-Paavalin päiväkodin kolme ryhmää – Huiskuhännät, Tupsukorvat ja Sinisiivet – kokoontui viettämään perheiden yhteistä iltaa Metsämörriretken merkeissä.
Metsämörritoimintaa on toteutettu varhaiskasvatuksessa Pudasjärvellä vuodesta 2018 lähtien. Idea kevätretken järjestämiseen metsässä tuli maaliskuussa päiväkodilla pidetyssä Metsämörri -täydennyskoulutuksessa.
Metsämörritoimintaa toteutetaan ryhmissä, jotka on jaettu lasten ikä- ja kehitystason mukaan. Pikku-Paavalin päiväpuolen nuorimmat, eli Huiskuhäntien lapset, ovat Metsänuppusia. Tupsukorvien 3–4-vuotiaiden ryhmä toteuttaa Metsämörritoimintaa Metsämyttysten nimellä, ja ryhmän vanhimmat – Sinisiivet – ovat Metsämörrejä.
Päiväkotiryhmien metsäretket tehdään eri paikkoihin, sijainti ja maasto huomioiden. Tällä kertaa kokoonnuttiin kuitenkin samaan paikkaan.
Retken aluksi laulettiin ryhmittäin kunkin ryhmän oma teemalaulu, jonka jälkeen kymmenet jalkaparit ottivat suunnan kohti metsää.
Metsämörriretken rutiinit ovat hyvin lasten muistissa. Metsän portti avataan yhdessä lorutellen, tömistellen tai koputellen. Tämän saivat lapset opettaa myös vanhemmilleen. Reppupaikkakin metsästä löytyi, ja sinne sai kukin viedä oman reppunsa odottamaan eväshetkeä.
Metsään oli laitettu perheille monenlaisia toiminta- ja tehtäväpisteitä. Luonnon ihmeitä sai tutkia suurennuslaseilla, kuvien ja metsään tuodun materiaalin avulla kerrottiin muun muassa jokamiehenoikeuksista. Samoin havainnollistettiin sitä, mikä ei ole sopivaa käytöstä luonnossa liikkuessa.
Mörripolun varrelta löytyi liikunnallisia tehtäviä, ja majan rakennuskin oli mahdollista. Toimintarastien yhteyteen oli kirjattu myös, miten eri toiminnot nivoutuvat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan tavoitteisiin.
Alvar Pelttari ja isä Lasse olivat yhtä mieltä siitä, että tehtävien teko metsässä on ollut parasta.
Yhteinen tekeminen oman pojan kanssa oli mieluisaa myös Pauli Illikaisen mielestä.
– Majan rakennus oli kivaa, kertoi Illikaisen perheen Joona.
Metsäretkelle osallistuneiden kommenteista päätellen luonnossa liikkuminen on perheille mielekästä puuhaa.
– Aina on kivaa, kun pääsee luontoon, totesivat Suvi Lehtonen ja Tommy Kajava.
Perheen pojan, Kasperin, kanssa oli tehty ensimmäiset retket Syötteelle hänen ollessa alle vuoden ikäinen.
– Kasper viihtyy, kun saa hyppiä kannoilta.
Illan aikana Kasper pitikin vanhemmat liikkeellä metsässä innokkaasti kulkien.
Myös Riina Lauhikari kertoi luonnossa liikkumisen olevan perheelle mieluisaa.
– Kodin ympärillä on metsä, ja lapset leikkivät siellä paljon.
– Kiva nähdä, miten lapset toimivat metsässä, totesi Anu Vikström poikansa Veikon touhuja seuraten.
Veikko on aloittanut retkeilynsä Metsänuppus-ikäisenä, ja on nyt Metsämyttysten ikäryhmään osallistuva. Monet lapsista ovat ehtineet osallistua päiväkodin Metsämörriretkille nuorimmista Metsänuppusista aina vanhimpiin Metsämörreihin asti.
– Hoi Kolikok, kuului huuto reppupaikalta.
Ilta oli siinä vaiheessa, että oli aika nauttia retkieväät.
Lapsille oli kutsuhuuto tuttu. Jokaisella Metsämörriretkellä on lapsilla mukanaan kotona pakatut eväät. Päiväkodilta toki tarjotaan pientä syötävää heillekin, joilla eväsrasia on unohtunut kotiin. Eväiden syöminen metsässä onkin monen lapsen mielestä paras juttu retkellä.
Kukin perhe nouti reppunsa ja etsi mukavan paikan eväiden nauttimiseen. Leipää, omenaa, viinirypäleitä ja pillimehua kertoivat useat lapset repuistaan löytyneen.
Evästauon aikana retkeläiset kokivat iloisen yllätyksen, kun metsän siimeksessä liikkui vihreäasuinen hahmo. Metsämörri oli tullut tervehtimään retkiporukkaa!
Metsämörri on eläinten ja lasten ystävä, hieman mystinen hahmo. Silloin tällöin hän näyttäytyy lapsille, joskus hänen jättämiään viestejä voi löytyä metsästä.
– Hoi Kolikok, tervehti Metsämörri kaukaa huhuillen.
Punainen sulka hatussaan Mörri kulki puun takaa toiselle. Metsämörrin syntytarinan mukaan teeri pudotti yhden sulistaan sammalikkoon. Mörrin kumartuessa poimimaan sulan se tipahti kuralammikkoon. Metsämörri kuivasi sulan puolukkavarvikkoon, ja varvuissa olleet edellisen vuoden puolukat survoutuivat ja antoivat sulalle kauniin punaisen värin.
Evästauon jälkeen, Mörrin siirtyessä kauemmas metsään, retkeläiset nauttivat vielä hetken luonnon helmassa.
– Kivalta on retki tuntunut. Tosi kiva, kun nähtiin Metsämörri, kertoi Urho Oikarinen.
Eerika Illikaisen mielestä eväät oli mukavia. Hän kertoi löytäneensä metsästä käpyjä ja mansikoita. Eerikan isän, Antti Illikaisen mielestä ne taisivat olla puolukoita.
Siitäpä ei kiistaa saatu aikaan. Hyväntuulisina jatkettiin vielä hetki yhdessä.
– Mukavaa olla lasten kanssa luonnossa, Antti Illikainen summasi.
Katso laaja kuvakokoelma retkeltä:
Metsämörri
Metsämörrikoulu syntyi Ruotsissa vuonna 1957. Idean ja toiminnan kehittäjänä oli Gösta Frohm. Hän halusi ohjata lapsia leikkimään luontoon herättämällä heidän uteliaisuutensa ja mielikuvituksensa. Gösta Frohm loi vihreäpukuisen satuhahmon, jota alettiin kutsua Metsämörriksi (Skogsmulle).
Suomessa metsämörritoiminta alkoi aluksi ruotsinkielisenä vuonna 1979. Suomen Ladun koordinoima suomenkielinen metsämörritoiminta käynnistyi vuonna 1992. Toiminnan tarkoituksena on innostaa alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä lapsia leikkimään, liikkumaan ja tutkimaan luontoympäristössä.
Metsämörritoimintaa toteutetaan muun muassa osana varhaiskasvatusta, ja ohjaajilta vaaditaan Suomen Ladun metsämörriohjaajakoulutus.
Metsämörritoiminnassa opitaan kunnioittamaan luontoa, tutustutaan kasveihin ja eläimiin, saadaan tietoa jokamiehenoikeuksista, opitaan huolehtimaan omista varusteista, harjoitetaan kehonhallintaa sekä leikitään ja viihdytään luonnossa joka säällä.
