Mustikkasadosta on tulossa kohtuullisen hyvä, kertoo Luonnonvarakeskus Luken asiantuntija Outi Manninen.
– Alkukesästä näytti, että mustikka ei kuki kovin hyvin ja sato jää pieneksi. Pölytys on kuitenkin ratkaiseva, ja se vaikuttaa onnistuneen erityisesti Etelä-Suomessa, hän sanoo.
Pohjois-Suomessa alueellinen vaihtelu on suurempaa.
– Oulu on siinä rajalla, että pölytys onnistunut hyvin. Kemistä ylöspäin on alueita, joissa pölytys on onnistunut ja alueita, joissa se ei ole onnistunut.
Hillan tilanne on päinvastainen, sillä se kukki runsaasti, mutta pölytys ei onnistunut toivotusti. Satomäärät ovat tänä vuonna keskimääräistä heikompia koko maassa, ja esimerkiksi Lapissa hillakausi myös alkoi tavallista myöhemmin.
Lapin Kansan haastattelema, Ranuan Hillatorilla hilloja ostava Reijo Sääskilahti kertoo, että viime vuoteen verrattuna hilloja pääsi ostamaan noin kaksi viikkoa myöhemmin. Myös kilohinta on kalliimpi, kuin viime vuonna.
Manninen kertoo, että erityisesti hillan määrän alueellinen vaihtelu on suurta, ja marjastajan on nähtävä hyvän sadon eteen vaivaa.
Aikaisin keväällä kukkivat mustikka ja hilla ovat Mannisen mukaan erityisen alttiita sääolosuhteille. Kylmä alkukesä vaikutti negatiivisesti erityisesti hillan pölytykseen.
Viime viikkojen hellelukemat eivät nekään takaa hyvää marjasatoa mustikalle, jonka satokausi kestää heinäkuun lopusta syyskuun alkuun.
– Marjojen kypsyminen vaatii, että on lämmintä, mutta jos on liian kuuma, voi maasto mennä liian kuivaksi. Hellejakso ei itsessään haittaa kunhan on kosteaa, Manninen sanoo.
Elokuun lopulta lokakuun alkuun sesongissa oleva puolukka on vasta raakilevaiheessa.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että puolukalle voidaan odottaa keskimääräisen hyvää satoa, ja osassa Etelä-Suomea jopa tavallista parempaa, Manninen kertoo.
Sääolosuhteiden lisäksi erityisesti mustikan yllä on roikkunut muitakin uhkakuvia.
Yle uutisoi viime viikolla mustikkasatoa tuhoavasta mustikanlaikkupikari -sienestä, jota on tänä kesänä löydetty Suomen mustikkametsistä poikkeuksellisen paljon.
Suomen lajitietokeskuksen havaintotilastojen mukaan tiistai-iltapäivään mennessä sienestä on tehty tänä vuonna jo 223 havaintoa. Edellisten kymmenen vuoden aikana havaintoja on kirjattu ainoastaan muutama.
Havainnot painottuvat Etelä-Suomeen, mutta löytöjä on tehty myös Pohjois-Suomessa. Oulussa havaintoja on kirjattu tähän mennessä kaksi: toinen Rajakylässä, toinen Sankivaaran golfkentän lähettyvillä.
Mannisen mukaan toistaiseksi ei ole syytä uskoa, että sienellä olisi laajoja vaikutuksia mustikkasatoon.
– Näyttää siltä, että taudin esiintymät ovat melko pieniä ja paikallisia, ja että marjoja kyllä löytyy, Manninen sanoo.
Luonnonvarakeskuksen kasvinterveyden asiantuntijan Marja Jallin mukaan taudin tutkinnassa ollaan vasta alkutekijöissä, eikä sen levinneisyydestä tiedetä vielä tarkemmin. Sienen tuntemattomuudesta Suomessa kertoo, että sen mustikalla oireita aiheuttava kasvitauti sai suomenkielisen nimensä vasta viime viikolla.
Se, että havainnot ovat keskittyneet Etelä-Suomeen, voi Jallin mukaan johtua monesta asiasta.
– Voi olla, että taudinaiheuttajasientä ei ole pohjoisessa yhtä runsaasti, tai että olosuhteet ovat olleet etelässä otollisemmat sienen tartunnalle ja leviämiselle. Tai sitten havaintoja ei vain ole vielä pohjoisessa tehty, hän kertoo.
Jalli kertoo, että suurin osa havainnoista on tehty viime viikon uutisoinnin jälkeen. Helsingin Sanomat kertoi perjantaina, että perjantai-iltapäivään mennessä havaintoja oli tehty koko maassa lähes 81. Määrä on siis tähän mennessä lähes kolminkertaistunut.
Taudinaiheuttajaa on esiintynyt myös aikaisemmin, mutta tänä vuonna esiintymät ovat laajempia.
Runsaampia tautiesiintymiä selittää Jallin mukaan osaltaan viileä ja sateinen alkukesä.
– 15–20 astetta on otollisin lämpötila sienelle. Helteissä se ei viihdy. Sieni tarvitsee levitäkseen myös runsaasti kosteutta.
Mustikka on taudille herkimmillään alkukasvuvaiheessa lehtien tulon jälkeen. Se oireilee aluksi maitosuklaan värisinä lehtilaikkuina, joiden ympärillä voi olla tummempi kehä. Pahimmissa tapauksissa kokonaiset mättäät voivat kuivua ja kuolla.
Jalli kertoo, että marjastajan ei tule olla huolissaan sienestä, vaan mustikoita voi edelleen poimia huoletta.
– Kyse ei ole ihmiselle vaarallisesta taudista, se vain runsaana esiintyessään vähentää mustikkasatoa. On kuitenkin hyvä olla tietoinen, mistä mahdollisesti rusehtuneet ja kuivuneet mustikkamättäät johtuvat, Jalli sanoo.
