Erityisesti Pohjois-Suomen yksityismetsien lisääntyneet ensiharvennusrästit ovat tähtäimessä Metsäkeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen hankkeessa. Se on aloitettu kesällä ja jatkuu ensi vuoden loppuun asti.
Päätavoite kustannuksiltaan reilun 127 000 euron suuruisella hankkeella on saada puu liikkeelle ja nostaa täkäläisen metsänhoidon tasoa. Pääosa, 80 prosenttia, hankkeen euroista tulee valtion ja EU:n aluekehitysrahastosta.
Yhtenä tärkeimpänä tekijänä pidetään jalostetun metsävaratiedon tuottamista alueen metsissä toimiville. Sitä aiotaan saada yhteen ainakin laserkeilausten ja aluesuunnitelmien aineistosta, kertoi hankkeen paikkatietoasiantuntija Erkki Saari.
Tavoite on selvittää myös muita puunkorjuuseen vaikuttavia tekijöitä ja niitä yhdistelemällä saada mahdollisimman tarkkaa tietoa niin kohteiden maaperästä kuin lähialueen tiestöstä, kertoi metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen Metsäkeskuksesta.
Hankkeen aikaan on tavoite selvittää Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan alueilta sellaiset useiden kymmenien hehtaarien keskittymät, joissa ensiharvennusrästejä löytyy.
Pudasjärveltä niitä ei löytynyt, kun keskittymän minimialaksi määriteltiin 30 hehtaaria, hankekoordinaattori, Luonnonvarakeskuksen tutkija Marja-Leena Päätalo tiesi.
Aikomus on myös tutkia, miten puunkorjuu ensiharvennuksilta on taloudellisesti tarkoituksenmukaisinta tehdä. Alkuun vaihtoehtoina ovat ainakin energiapuun korjuu, integroitu korjuu jossa sekä aines- että energiapuu kerätään sekä vain ainespuun hakkuu.
Vaihtoehtoja tutkitaan niin metsänomistajan kuin puunkorjaajan näkökulmasta, kun laskelmia vaihtoehdoista tehdään, Päätalo vakuutti.
Lopulta hanke aikoo saada kerätyn tiedon kulkemaan niin metsäomistajien kuin maakunnan puunostajien käyttöön. Sitä varten on suunniteltu esittelytilaisuuksia ja teemakarttojen laatimista, Päätalo ja Heikkinen kertoivat.
Koillismaan metsänhoitoyhdistyksen johtaja Antti Härkönen arvioi hankkeen tarpeen olevan. Metsänhoidon suurimpaan ongelmaan sillä ei kuitenkaan hänestä pystytä.
Ensiharvennusten kuten muidenkin metsänhoitotoimien suurimmat rästit kertyvät perikuntien metsiin. Tiedossa ne meilläkin ovat, mutta jos osakkailla ei ole yksimielisyyttä, ei metsäpalstalla voida mitään tehdä, Härkönen harmitteli.
