Kolumni

Eduskunnasta Katja Hänninen: Budjettiriihen työllisyystoimista

-
Kuva: Eduskunta

Hallitus on linjannut päätökset, joilla VM:n laskelmien mukaan saavutetaan 30 000 lisätyöllistä. Osa päätöksistä on jo toteutettu ja osa on vielä työmarkkinajärjestöjen pöydällä. Punaisena lankana päätöksissä on, että työttömyydestä ei rankaista, vaan tukipalveluita parannetaan.

Vasemmistolle neuvotteluissa oli tärkeää, että työttömyysturvan nykyisiä epäoikeudenmukaisia karensseja lyhennetään radikaalisti. Esimerkiksi pisin 90 päivän karenssi voi olla jatkossa enintään 45 päivää, joka on merkittävä parannus nykyiseen käytäntöön verrattuna.

Uudessa pohjoismaisessa työnhaun mallissa, jota on virheellisesti kutsuttu myös aktiivimalli kakkoseksi, yksilöllinen työnhakuvelvoite yhdistyy palveluiden merkittävään vahvistamiseen. Nykyistä käytäntöä uudistetaan siten, että työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 - 4 työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä. Pohjoismaisessa työnhaun mallissa ei siis enää aseteta työttömille kohtuuttomia velvoitteita, joiden toteutuminen ei ole omissa käsissä tai joissa yksittäisestä virheestä rangaistaan tukien menettämisellä. Tämä on olennainen ero aikaisempiin malleihin verrattuna.

Myös osatyökykyisten oikeutta palkkatyöhön vahvistetaan nostamalla palkkatuen taso 70 prosenttiin.

Inhimillistä on myös, että työtöntä ei jätetä yksin, vaan nykyistä parempi yksilöllinen tuki turvataan. TE-toimistojen resurssit ovat olleet riittämättömät jo ennen koronakriisiä, joka on kärjistänyt tilannetta entisestään. Tämän vuoksi TE-toimistot saavat merkittävän lisärahoituksen, mikä tarkoittaa käytännössä 38 prosentin suuruista lisäystä henkilöstömäärään. Näin voimme varmistaa yksilölliset tarpeet huomioivan palvelun jokaiselle työnhakijalle.

Tärkeä työllisyystoimi on myös koulutusjärjestelmän uudistaminen oppivelvollisuutta laajentamalla. Oppivelvollisuus on tärkeä päivittää 2020-luvulle, sillä pelkän peruskoulun varassa olevien työllisyysaste on noin 40 prosenttia ja se on heikentynyt vuosikymmenien aikana vauhdilla. Meidän on yhdessä varmistettava se, että kaikki lapset saavat yhdenvertaiset eväät opinpolultaan. Koulutuksen tasa-arvoa edistämällä pidämme kaikki mukana ja vähennämme syrjäytymisriskiä.

Iso ja tärkeä kokonaisuus on myös yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen. Hallitus antoi tästä työmarkkinaosapuolille toimeksiannon. Jos tämä työ ei tuo tuloksia, hallitus palaa itse asiaan tämän vuoden lopussa.

Liian usein kuulee ihmisten kokemuksia siitä, kuinka vaikea on työllistyä eläkeiän lähestyessä. Ikään liittyvään syrjintään työmarkkinoilla on tiukasti puututtava, mutta on myös tärkeä edistää yli 55-vuotiaiden työssä jaksamista. Eläkeputken poisto ei tätä ongelmaa ratkaise.

Koronakriisi on tuonut keskusteluun myös töiden erilaisen luonteen, kun on pohdittu sitä, miten erilaisissa asemissa työntekijät ovat esimerkiksi sen suhteen, minkälaiset mahdollisuudet heillä on suojata itsensä etätöillä. Töiden erilaista luonnetta on mietittävä myös, kun keskustelemme vanhempien ikäluokkien työssä jaksamisesta. Esimerkiksi fyysisesti raskasta vuorotyötä tekevä voi olla hyvin erilaisessa tilanteessa yli 60-vuotiaana kuin ikätoverinsa päivätyössä toimistossa. Työssä jaksamiseen ei siis liity pelkkä ikä, vaan siihen vaikuttaa oleellisesti työn luonne.

Lisäksi myös vanhemmilla ikäluokilla on perheen ja työn yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Moni auttaa lastenlastensa hoidossa tai auttaa esimerkiksi vanhusiässä olevia omia vanhempiaan. Osa voi olla omaishoitaja myös omalle puolisolleen. Hoivakysymykset eivät siis liity vain tiettyyn elämänvaiheeseen, vaan jatkuvat monilla läpi elämän. Eli jos haluamme aidosti parantaa työllisyyttä tarvitsemme työkalupakkiin kepin sijaan inhimillisiä ratkaisuja, jotka huomioivat ihmisten erilaiset elämäntilanteet, vahvistavat mielenterveyttä ja luovat tulevaisuuden uskoa.

Katja Hänninen

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja