Kun pysähdyn hetkeksi katsomaan taaksepäin, tunnen ennen kaikkea valtavaa kiitollisuutta. En ikinä olisi uskonut, että elämä veisi minut tähän pisteeseen - siihen pisteeseen, että saisin toimia Pudasjärven kaupunginvaltuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja olla käytännössä kaupungin toiseksi vaikutusvaltaisimmassa luottamustehtävässä ja samalla johtaa poliittisella mandaatilla koko kaupunkikehitysvaliokuntaa hienojen jäsentemme kanssa.
On kunnia toimia puheenjohtajana - niin älykkäiden ja kantaaottavien ihmisten parissa. Vielä vähemmän olisin osannut kuvitella pääseväni mukaan tehtäviin, joissa on saanut vaikuttaa niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin yhteiskuntamme kehitykseen.
Matkan varrella eteen on avautunut mahdollisuuksia, joista jokainen on tuntunut edellistä mielenkiintoisemmalta. Vauhti on ollut välillä niin kova, ettei ole ehtinyt pysähtyä kysymään itseltään, että mitä elämään oikeasti kuuluu?
Kun yksi haaste päättyi, toinen oli jo alkanut. Kun yksi ovi avautui, seuraava odotti jo raollaan. Siinä samassa rytäkässä oma kokonaisvaltainen hyvinvointi jäi vähitellen taka-alalle.
Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin pakottaneet pysähtymään. Avioero on yksi elämäni suurimmista päätöksistä ja käännekohdista. Vaikka se tulee olemaan raskas prosessi, se avaa samalla mahdollisuuden katsoa elämää uudesta suunnasta.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen aidosti joutunut pohtimaan, mitä minä itse tarvitsen voidakseni hyvin.
Olen alkanut kiinnittää huomiota omaan kehooni aivan uudella tavalla. Ei siksi, että tavoittelisin täydellisyyttä, vaan siksi, että haluan jaksaa elää täyttä elämää vielä vuosikymmenten päästä. Haluan pitää huolta toimintakyvystäni, terveydestäni ja siitä, että kehoni kantaa minua myös vanhana.
Samalla olen ymmärtänyt, ettei hyvinvointi ole pelkästään fyysistä. Se on myös henkistä tasapainoa, tunnetta siitä, että elämässä on itsensä kanssa onnellinen. Menestys ja luottamustehtävät sekä saavutukset tuntuvat hyviltä, mutta ne eivät yksin riitä, jos niiden rinnalla ei voi itse hyvin.
Olen äärettömän kiitollinen kaikesta siitä luottamuksesta, jota olen saanut osakseni ja kaikista niistä mahdollisuuksista joita olen saanut elämässä yhteisten asioiden äärellä.
Loppujen lopuksi; tämä ei ole askel pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, vaan askel kohti kestävämpää tapaa vaikuttaa. Haluan edelleen tehdä kaikkeni yhteisömme ja yhteisten asioiden hyväksi, mutta kuitenkin niin, että voin katsoa tulevaisuuteen omana itsenäni ja rakentaa kestävää pohjaa tulevaisuudelleni.
Ystävällisin terveisin