Ala­ta­lon met­sä­ko­ne­yh­tiö kah­des­sa pol­ves­sa – Esa hyppäsi moton oh­jai­miin ylä­as­teen jälkeen

Metsäkonemiehen lounas: kahvia, leipää ja mehua. Nykyään on niin kiireistä, ettei enää jouda nuotiolla tulistelemaan, kertoo Esa Alatalo. Makkaraa sentään paistetaan, kun tulee käymään työnjohtoa tai vieraita, oikoo isä-Reino.
Metsäkonemiehen lounas: kahvia, leipää ja mehua. Nykyään on niin kiireistä, ettei enää jouda nuotiolla tulistelemaan, kertoo Esa Alatalo. Makkaraa sentään paistetaan, kun tulee käymään työnjohtoa tai vieraita, oikoo isä-Reino.
Kuva: Juha Hagelberg

Metsäkoneurakointi Reino Alatalo Oy:n toimitusjohtaja savotoi näillä samoilla Virsun sydänmailla jo puoli vuosisataa sitten. Veljensä ja naapurinpojan kanssa Reino Alatalo ajoi puutavaraa Iijokivarteen isänsä maataloustraktorilla.

Sen aikainen kalusto oli huomattavasti kevyempää ja kantavuudesta huolehti routainen maa. Traktorin takapyörän ja moottorin alle asennetun ylimääräisen akselin väliin viritettyjen puolitelojen tarkoituksena oli lähinnä parantaa liikkuvuutta paksussa hangessa.

Vuonna 1965 Alatalo oli ensi kertaa traktorisavotassa 15-vuotiaana. Alkusyksystä kesän yli tapulissa kuivaneita parkkuupöllejä lastattiin kyytiin käsin. Vastakaadetut tukit vinssattiin kuormaan ”Joutsalaisella”.

Alatalo muistelee, että saksimies juoksutti sinkkiä tukin kylkeen ja kuorman päällä seisova ajomies vedätti sen kyytiin. Väliin tehtäviä vaihdettiin, ettei toiselle olisi tullut kylmä ja toiselle paksussa lumessa väsy.

Tukin ajo jatkui yli talven, mutta kesällä ei Alatalon mukaan metsätöitä tehty. Nykyään metsäkoneita on Alatalon mukaan jouduttu talvella seisottamaan roudan puutteen takia. Uhkana on tulevallekin talvelle, että yksi yhtiön kolmesta motoketjusta pistetään seisomaan.

Nuoresta pitäen on ollut alalla myös Alatalon metsäkoneyhtiön nuorempi polvi – jo lähes neljännesvuosisadan. Esa Alatalo oli 12-vuotias kun kuittasi isän matkassa ensimmäisen metsätilinsä tukkien mittauksesta, mutta jo seuraavana vuonna oli jo yksin metsäkoneen puikoissa.

Isänsä muistelee, että pojan piti päästä savotalle ja koneen koppiin jo huomattavasti nuorempana. Viikonloput kuluivat isältäkin asuntovaunussa, kun pojan piti päästä koulun jälkeen metsään. Vasta sunnuntaina saattoi käydä kotona paidan vaihtamassa.

– Uksivat muutamat, ettet sitä aikaisena enää metsään saa, kun jatkuvasti mukana kuletat.

Vuonna 1992 Alatalon koneyhtiöön tuli ensimmäinen monitoimikone, jonka käsittely oli molemmilla täysin opettelussa. Helpommin sen oppi nuorempi polvi ja vanhaisäntä sai tyytyä ajokoneeseen.

Esa Alatalo on istunut moton ohjaimissa siitä saakka kun peruskoulun yläasteelta pääsi. Vain armeija teki savotointiin lyhyen katkon.

– Ei tahdo ammattitaitoista porukkaa näihin hommiin löytyä. Ammattikoulusta valmistuneistakin jää vain vähän alalle. On tämä sellaista yksinäistä puurtamista, kun öisinkin pitää metsässä olla. Pitää tähän omanlaisensa ”tollo” olla, että täällä viihtyy.

Mainos
Iijokiseudun pelit

Pelaa Iijokiseudun digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä