Pudasjärven kansalaisopisto täyttää lukuvuonna 2016–17 pyöreät 50 vuotta. Aprillipäivänä 1.4.2017 opistolla oli näyttävä vuosien varrella tehtyjen oppilastöiden näyttely sekä juhla, jossa oli mahtavia lasten musiikkiesityksiä. Syötiin rössypottua ja juotiin kakkukahvit, mutta päälle ei silliä eikä kuravettä.
Mitä opisto on merkinnyt minulle lähes viisikymppisen elämäni aikana Pudasjärvellä, toi mieleni sopukoihin ajatuksia, joita nyt haluan kommentoida myös Teidän pohdittavaksenne. Juhlassa kutsuttuna oli pitkäaikainen opiston kehittäjä Taskilan pariskunta ja entinen rehtori Erkki pääsikin käyttämään pyytämänsä puheenvuoron.
Minultakin pientä puheenvuoroa pyydettiin, mutta kiireen vuoksi se jäi toteutumatta. Niinpä nyt kirjoitan muutaman ajatukseni.
Istuessani arvokkaasti kutsuvieraana etupenkissä mieleeni tuli muutamat ihmiset, kuten edesmennyt Katri Outila sekä Pudasjärven kunnan ensimmäisinä naisvaltuutettuina, tulevana kesänä 90 vuotta täyttävä Helmi Tervo, jotka hanakasti halusivat tämän harrastus- ja opinahjon myös Pudasjärvelle. Huomasin myös, että olen työskennellyt jokaisen päätoimisen rehtorin alaisena sen jälkeen, kun nuorikkona muutin Asmuntin asutusalueelle.
Aloitin Pentti Tourulan ohjauksessa 1973 Yli-Siuruan kyläkoululla liikunnan tuntiopettajana. Seuraavina vuosina työni laajentui koskettamaan Virtalan, Alasiuruan ja Aittojärven kyliä. Kävinpä vielä jonakin vuonna askartelun opettajana terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Päivisin kudoimme ahkerasti kangaspuilla naapuruston pirteissä erilaisia tekstiilejä. Eipä ihme, jos toisella luokalla oleva poikani kirjoittikin äitienpäivärunossaan: ”Äitini ei ole iso eikä pieni. Hän on keskikokoinen. Työkseen hän ei tee mitään. Hän vain harrastaa.”
Aikaa tässä työssä vierähti parikymmentä vuotta. Kyläläiset tulivat tutuiksi ja keksimmekin monta yhteistä tapaa viettää aikaa yhdessä myös jumpan lisäksi. Mukavia olivat erilaiset tapahtumat ja retket, joihin osallistuivat muutkin kyläläiset ja perheen jäsenet. Monenlaista palautettakin vuosien varrella tuli. Yksi hauskimmista palautteista oli, kun eräs seurueemme ulkopuolella olevan perheen pikkutyttö hyppeli lähtiessämme Oulun Edenin kylpylästä pukuhuoneen lattialla ja totesi äidilleen: ”Äiti, äiti! Täällä oli tosi hauskaa. Kaikissa laitteissa olin, mutta en siinä, missä niitä mummoja keitettiin.” Ryhmämme ikähän vaihteli 20–80 vuoden välillä.
Rehtoritkin vaihtuivat vuosien varrella siten, että Seppo Manninen, Kaija Tyyskä ja Erkki Taskila toimivat rehtoreina aina vuoteen 1998 saakka, jonka jälkeen Irja Timonen hoiti virkaa oman työnsä ohella ja itse kävin määräaikaisessa sivistystoimenjohtajan tehtävässä naapurikunta Ranualla kesäkuuhun 2004 saakka, jolloin tulin kansalaisopistomme rehtoriksi.
Opistomme on ollut aina tärkeä ja suosittu sivistyksen lähde pudasjärvisille. Kehitystä on tapahtunut koko ajan. Niinpä myös halukkaita kaupungin ulkopuolisia toiminnanjärjestäjiäkin on tarjoutunut mukaan. Jouduinkin työhistoriani aikana pariinkin kertaan taistelemaan opiston olemassaolosta. Mutta en yksin. Vaan hyvän ja pätevän henkilöstön ja opiskelijoiden tuella.
Tuntui todelliselta lottovoitolta, kun ensimmäisten neuvottelujen jälkeen silloinen kaupunginjohtaja Pauli Harju ja luottamushenkilöt uskoivat meihin niin paljon, että toiminta jatkui Pudasjärven omana toimintana ja vielä niin, että saimme nykyiset lukiolta vapautuvat tilat. Pääsimme keskittämään toimintaamme saman katon alle.
Erkki Taskilaa lainatakseni; torpparielämä väheni. Kiitoksena tästä opiskelijat valmistivatkin talkoillen musiikkinäytelmän Viulunsoittaja katolla, joka sai kiitosta aina Opetushallitusta myöten.
Seuraavan kerran uhkakuvia selviteltiin kaupunginjohtajan vaihduttua heti vuoden päästä, mutta niistäkin selvittiin. Luottamusmiehet uskoivat sanaamme, että lypsävää lehmää ei tule hävittää. Laskelmathan vielä tänäänkin osoittavat, että yhden oppitunnin hinta kaupungille valtionosuuden ja osallistumismaksun jälkeen maksaa vain 1 €.
Käden taidot ja musiikki ovat keskeisiä elementtejä pudasjärvisten ihmisten elämässä. Opiston opettajat ovat varsin tietoisia Pudasjärven historiasta ja erittäin yhteistyöhaluisia kuvaamaan sitä myös taiteen keinoin.
Mittava yhteistyöhanke opiston työhistoriassa oli myös musiikkinäytelmä Viivana Pisteeseen, joka kuvasi kirjailija Mauri Sariolan opettajavuotta Esa Arrana Pisteen koululla ja kylällä. Edellä mainitut musiikkiin pohjautuvat esitykset ovat valmistuneet aina omin voimin ja talkoillen aina käsikirjoitusta myöten.
Tänä vuonna Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi kaupunki on myöntänyt 10 000 € Ruotsin siirtolaisuuteen liittyvän musiikkinäytelmän käsikirjoitukseen. Muilta osin esitys toteutetaan kansalaisopiston Opistolaiskunnan toimesta. Nauttikaamme heinäkuun alussa Pudasjärvi markkinoiden yhteydessä lahjakkaiden harrastajiemme ja heidän opettajiensa työn tuloksista.
Tämän kirjoitukseni motto ja punainen lanka Yhdessä, olkoon tunnustus nykyisen kaupunginjohtaja Tomi Timosen juhlatervehdykseen, jossa hän mielestäni toi hyvin esiin kansalaisopiston merkityksen paikkakuntamme elinvoimalle!
