Kolumni

Voi­vat­ko unelmat to­teu­tua? – unelmat ruok­ki­vat luo­vuut­ta ja saavat aikaan myön­tei­siä kier­tei­tä

Unelmoin joskus vuosia sitten kilteistä lapsista, omasta talosta ja luovasta työstä.

Mitä minulla nyt onkaan? Kaksi ihanaa lasta, pari vuotta sitten valmistunut omien toiveitteni mukaan tehty omakotitalo ja koulutustani vastaava työ paikallislehden päätoimittajana.

Oho! Unelmani ovat käyneet toteen!

Tai pientä vaillinaisuutta saattaa toki olla: lapset eivät läheskään aina ole kilttejä, taloa on vielä paljon maksettavana ja luova työ on usein kiireen täyttämää mekaanista tekstinkäsittelyä.

Pieni muisteluhetki todistaa silti, että unelmointi kannattaa.

Unelmointi antaa rohkeutta ja auttaa miettimään, mikä on tärkeää elämässä. Haaveet ja omien toiveiden pohdinta on myös luovaa, sillä samalla, kun unelmoimme, alamme keksiä keinoja unelman saavuttamiseksi. Olemme aikaansaavia ja käytämme aivojamme joskus jopa yllättävän terävästi.

Sanomattakin on selvää, että kaikki unelmat eivät toteudu ja harvoin ne toteutuvat itsekseen näkemättä vaivaa. ”Unelmahötön” rinnalla tarvitaan siis vahvoja tekoja, valintoja, ponnistuksia ja usein myös pettymyksiäkin.

Jokaisella on omanlaisiansa unelmia, ja niillä on taipumus muuttua matkan varrella, kun olosuhteet muuttuvat, ikää tulee lisää tai joku aiempi unelma toteutuu. Jos joskus aikanaan unelmana oli ehdottomasti Karibian-risteily, niin nykyisin Tallinnan-matkakin voi tuntua toiveiden täyttymykseltä.

Monesti on myös hyödyllistä valjastaa oma lähipiiri unelmatyöhön. Läheisten ihmisten ei voi olettaa ajattelevan samalla tavalla kuin itse omista haaveistaan ja toiveistaan. Kun unelmia sanoo ääneen, on mahdollista saada tukea ja konkreettista apua niiden saavuttamiseen.

On myös kehittävää, että asettaa itselleen tavoitteita, joita kohti pyrkii. Samaan aikaan pitäisi osata olla kiitollinen nykyhetken hyvistä asioista, sillä onnellisuus ruokkii varmasti unelmia.

Yhteisöllisellä tasolla mieleeni nousee yksi esimerkki unelmoinnista, Pudasjärven uusi Unelmatehas.

Muistan, kun kuulin Unelmatehtaasta ensimmäisen kerran viime keväänä. Juttuarkiston mukaan kirjoitin aiheesta ensimmäisen jutun huhtikuussa. Siitä lähtien olemme Iijokiseudussa seuranneet, mitä Unelmatehas oikein tarkoittaa ja muuttuvatko unelmat teoiksi ja toiminnaksi – työksi ja toimeentuloksi.

Ihan alussa ajatuksissani yhdistyivät Rimminkangas ja unelma. Noiden käsitteiden kättelystä kumpuava mielikuva oli varsin sekava, ja myönnän, että punaisen langan päästä oli vaikea napata kiinni. Ihmettelin, miksi Rimmille halutaan toimintaa, jos sieltä kerta kaikin voimin halutaan pois.

Tiedossa jo tuolloin kuitenkin oli, että kevään jälkeen koulun käytävät tyhjentyvät ja vaihtelevassa kunnossa oleva rakennuskokonaisuus jää omillensa. Tiedossa oli myös, että Pudasjärven heikko työllisyystilanne vaatii jatkuvia toimenpiteitä ja uusia ideoita suunnan muuttamiseksi.

Unelmatehtaan tavoitteena on luoda uutta liiketoimintaa ja mahdollisuuksia – yksinkertaisesti työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia Pudasjärvelle. Jos tässä onnistutaan edes alkuunsa, on kaikki ollut vaivan arvoista ja monenkin yksittäisen kuntalaisen unelma käy toteen. Mahdollisuudet ovat ehdottomasti riskejä suuremmat.

Kannustan kaikkia unelmoimaan. Se on sallittua ja monesti myös suotavaa.

Samalla, kun unelmoimme, alamme keksiä keinoja unelman saavuttamiseksi.