Kuntien tehtäväkenttä laajeni reilusti tämän vuoden alussa, kun TE-palvelut siirtyivät valtiolta kunnille. Kevät on ns. perehtymisaikaa ja arviointia, ketka siirtyvät mihinkin kuntaan töihin. Oulu hallinnoi aluetta, johon Pudasjärvikin kuuluu. Työntekijöiltä tietenkin kysytään halukkuudesta siirtyä.
Pudasjärven tilanne on kuntatalouden ja yt-neuvottelujen takia hankala, kun lisää henkilökuntaa ei voi palkata (paitsi talon sisältä, jos on alan osaamista) ja jos käykin niin, ettei halukkaita siirtyjiä ole riittävä määrä. Työttömyysaste on suurin alueella eikä työpaikkojakaan ole runsaasti tarjota.
Miksi ei ohjata työttömiä koulutukseen ja sitä kautta ammattiin ja töihin? Pitääkö halutun työn olla juuri se lempiammatti tai tietty palkkataso, jos ei voi ottaa työ- tai koulutuspaikkaa vastaan?
Pienikin työ- tai koulutusrupeama saattaa avata ovia yllättävällä tavalla. Läheltä seuranneena olen huomannut, että valitettavan nopeasti ihminen syrjäytyy työstä ja pahimmillaan myös sosiaalisesti. Ei osata enää lähteä mihinkään eikä uskalleta tarttua työhön, jopa sopeudutaan tilanteeseen.
Tämä on tietenkin henkilön itsensä kannalta valitettavaa, mutta kuntataloutta ajatellen myös kallista. Ne henkilöt, jotka eivät esimerkiksi terveydentilansa takia kykene enää työmarkkinoille, tulee osoittaa eläkkeelle ja eri ”mappiin” odottamaan päätöstä, kuin potentiaaliset työnhakijat.
Tilastoja saadaan realistisiksi ja kunnan sakkomaksuja pienemmiksi. TE-uudistus tuo lainsäädännön muutosten takia lisäkustannuksia kunnille, ainakin alkuvuosina, ja reippaita toimenpiteitä tulee ideoida ammattilaisten kesken.
Ammatillinen koulutus pystyy räätälöimään työpaikkakohtaisestikin tutkinnonosia ja vapaan sivistystyön koulutuksilla kansalaisopisto täydentää opiskelutarjontaa. Ammatillisesta koulutuksessa jatkossa tullaan tarjoamaan lyhyempiä koulutuksia eli enää ei tarvitse opiskella kolmea vuotta. Töitä pääsee tekemään nopeasti joko koulutus- tai oppisopimuksella.
Aikuisopiskeluun on hyviä työkaluja ja ehdotankin entistä laajempaa työelämässä opiskelua niin, että opettaja yhdessä alan ammattilaisohjaajan kanssa toimivat työpaikalla henkilökunnan lisäksi. Ei vain piipahtaen, vaan opettaen työpaikalla. Opettajia on vähän ja siksi esim. eläkkeellä oleva ammattilainen saattaisi lähteä ohjaajaksi mielellään.
Itselläni on kokemusta lähihoitajakoulutuksesta asiasta: kaksi opettajaa ja 11 oppisopimusopiskelijaa opiskelivat samassa palvelutalossa viikon yhdessä. Päivä rytmitettiin neuvotteluhuoneessa pidettäviin teoriaopintoihin ja aitojen asiakkaiden kanssa toimimiseen käytännössä. Opetus tapahtui todella käytännössä ja kaikki hyötyivät asiasta.
Työnhakijalle tulisi järjestää alan perehdytyskoulutusta esim. koulutussopimuksella, mikä ei tuo kustannuksia työnantajalle. Eri aloilla on korttivaatimuksia, ajantasaisen tiedon päivittämistä, uusia laitteita, joihin tulee antaa perehdytys.
Moni työnantaja kertoo, ettei ole aikaa perehdyttää, mutta tutkimustulosten mukaan hyvä perehdytys poikii työnantajalle tulosta moninkertaisesti. Uuden työntekijän ja työyhteisön turvallisuus lisääntyy, itsenäinen työskentely on tehokasta ja osaavaa.
Koulutuksen järjestäjät voisivat toteuttaa tällaisia perehdytyskursseja ulkopuolisella hankerahoituksella. Samaan hakemukseen työelämässä oppijan ohjaukseen henkilöresursseja, niin asia on kattava.
Koulutussopimus, ulkopuolinen hankerahoitus, Pudasjärven kaupungin kehittelemä työelämäkokeilun palkkio työnantajalle ja tutkinnonosien räätälöinti työpaikan tarpeisiin ansaitsevat huomion ja laajemman käyttöönoton Pudasjärvellä.
Haluammeko olla edelläkävijöitä ja saada tuota työttömyysprosenttia alhaisemmaksi? Näitä ideoita saa käyttää vapaasti!