Vaalipäivänä tulee mietiskeltyä tavanomaista tarkemmin elämänmenoa.
Lehtien vaalimainokset lupaavat paljon hyvää. Ehdokkaat kehuvat itseään. Kukapa nyt moittisi äänestyksen alla itseään.
Vain jotkut elämän töllistelijäjuokaleet pilaavat tunnelmaa kyseenalaistamalla lupauksia vetoamalla siihen, että kuka kaiken maksaa.
Sitä yrittää tehdä analyysiä mainoksien kokonaisuudesta. Huonohkolla menestyksellä.
Olisiko jotkut porukoista konservatiivisempia kuin toiset? Luulenpa, että konservatiivit eivät uskalla tunnustaa konservatiivisuuttaan, vaan kutsuvat itseään maltillisiksi. Mitään asiaa ei heidän mielestä pitäisi tehdä ensimmäistä kertaa. Taitavat olla arkoja taistelemaan ja liian mukavuudenhaluisia perääntymään.
Entäs liberaalit. Olisiko niin, että liberaalit ovat ymmärtävinään kaikkia lähimmäisiään paitsi niitä, jotka eivät ymmärrä heitä.
Ja entäs kapitalistit ja sosialistit. Taitaa olla niin, että kapitalismissa ihminen riistää ihmistä ja sosialismissa päinvastoin. Olisinkohan hiukan kyyninen? Ei pitäisi olla.
Joka tapauksessa työelämä vaatii yhä enemmän osaamista ja venymistä. Toisille on tarvetta, toisille ei. Koulutuskaan ei takaa työtä ja toimeentuloa, eikä se, että tekee työnsä hyvin.
Automaatio kirii edelle. Ennustetaan, että se hävittää kolmanneksen työpaikoista. Silti joillakin on jatkuvasti tarvetta nälviä omaa työpaikkaansa vetoamalla milloin mihinkin mahdolliseen ja mahdottomaan epäkohtaan.
Ei ole helppo olla tyytyväinen. Usein pitäisi olla.
Kun vuosikymmenet kääntävät elämän alamäen loppuliukuun, tulee mietittyä sitäkin, mistä saa aikanaan hoitopaikan, kun omat voimat eivät enää riitä. Sanovat hoivan mallienkin olevan murroksessa. Mutta vaalimainoksissa luvataan toivoa keskelle epävarmoja aikoja. Hyvä, että luvataan. Uskotaan.
Pääsiäinen, elämän, valon ja ilon juhla, on lähellä. Sen toivo ylettyy elämän perusteisiin kauemmaksi, kuin mitä vaalimainokset lupaavat.
Viime viikkoina ja päivinä olemme lukeneet paljon väkivallasta ja pahuudesta. Liian paljon ihmisiä on kuollut syyttään väkivallan uhreina. Tarvitsemme toivoa paremmasta.
Raamatun lupaus hämärtää kaikki vaalimainosten lupaukset. Sen lupaus antaa toivon ja elämän kuoleman maailmaan. Sen edessä on syytä hiljentyä. Evankeliumi kertoo, että maa järähteli Jeesuksen kuoleman hetkellä. Toisen kerran maa vavahteli Jeesuksen noustua kuolleista.
Olen osallistunut sotiemme veteraanien raamattupiiriin, joka täytti viime vuonna 30 vuotta. Tuona aikana kokoonnuttiin yhteensä 510 kertaa.
Raamattupiirissä oli veteraaneilla myös oiva tilaisuus kertoa omista kokemuksistaan rintamalta ja purkaa näin sodan kauhujen jättämiä paineita. Keskeisenä veteraanien kertomuksissa oli, ettei kukaan kyseenalaistanut mainittua lupausta, ei kukaan kyseenalaistanut taistelujen keskelläkään toivoa.
Huhtikuun 22. päivä saattelemme raamattupiirimme viimeisen veteraanin viimeiseen iltahuutoon Oulun Vanhassa kappelissa. Raamattupiirin aika päättyy tuohon päivään.
Paavo Kurttila