– Hirsikampuksen Satakieli-illan paras vetonaula taisi olla ruoka, jota ihmiset pääsivät maistelemaan maksutta, naurahti tapahtumaa koordinoinut Vuolle Setlementti ry:n ja ESIKOTO-hankkeen projektisuunnittelija Minna Ylilehto.
Isolla joukolla järjestetyn illan tavoitteena oli saada kaikki Pudasjärvellä asuvat ihmiset kokoontumaan ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan katsomatta. Ylilehdon mukaan suunnitelma onnistui ja väkeä riitti pitkin iltaa.
– Ruokakuja oli menestys. Ruokaa riitti, vähän jäi vietäväksi vastaanottokeskukseen. Loppuillasta koulun aulassa soi musiikki ja väki tanssi, Ylilehto kertoi.
Jussi Perttu tuli tapahtumaan lastensa vuoksi. Kaksi heistä on aktiivisia partiolaisia joiden tapaaminen oli sovittu Hirsikampukselle. Nuorimmainen lähti isän mukaan muuten vain.
Perttu on tutustunut pudasjärveläisiin maahanmuuttajiin jalkapalloharrastuksensa kautta. Se on hänestä parhaita tapoja, lajihan on maailman suosituin urheilulaji.
– Mukava kuitenkin, kun tällaisia järjestetään. Täällä on kaikkien helppo tutustua maahanmuuttajiin ja heidän meihin kanta-asukkaisiin.
Kurenpoikien porukoissa pelaa kaikenikäistä ja -taustaista väkeä. Jalkapallossa vain taito ratkaisee, ja peli on sama kaikille. Pelimiehiä ovat olleet ne maahanmuuttajat, joihin olen tutustunut, Perttu on huomannut.
– Jalkapallossa näkee, että samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme. Jonkin verran ovat maahanmuuttajat tulleet tutuiksi myös lasten kautta, Jussi Perttu sanoi Satakieli-illan menoa katsellessaan.
Vastaanottokeskuksessa viime kesästä asunut, Irakista puolitoista vuotta sitten Suomeen tullut Msaid Aijabr oli mukana tapahtumaa järjestämässä Esikoto-hankkeen talkoolaisena.
Hänestäkin ilta oli hyvä paikka tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja tuoda toisenlaista kulttuuria paikallisille. Miestä kiinnostavat suomalaiset tavat, hän aikoo opetella niitä ja kieltä voidakseen Suomessa asua, kuten toivoo.
Aijabr kertoi tapaavansa suomalaisia opiskellessaan Osao:lla. Kurenalla hän sanoi käyvänsä harvoin, vain kolme-neljä kertaa kuukaudessa.
– Vain ostoksilla, ei ole ystäviä täällä.
Hän sanoi kokevansa olonsa hankalaksi kaupoissakin käydessään, kun tuntee, etteivät ihmiset halua jutella hänen tai muiden vastaanottokeskuksen miesten kanssa.
– Pahalta tuntuu, kun ymmärrän ja näen monien puhuvan meistä pahaa. Jos yritän puhua, panevat he korvat kiinni.
Msaid Aihabr sanoo kokeneensa, että ulkona kulkiessa monet näyttävät pelkäävän häntä ja hänen kavereitaan. Hän myöntää, että itse pelkää täkäläisiä. Mies luottaa, että Satakieli-illan tapaiset tapahtumat helpottaisivat toisten ihmisten tapaamista.
– Ei kielitaito ole se tärkein vaan halu kohdata toinen ihminen.
Monenlaista kaunistusta tapahtumassa hankkinut Meja Märsynaho istui 15-vuotiaan Sabrinan kammattavana. Pientä kipua hän naurahti päänahassa tuntuvan, kun tukkaan pieniä lettejä kammattiin ja sidottiin.
Ensin oli Meja päättänyt kokeilla tarjolla olleita kasvomaalausta ja hennatatuointia. Muutakin voi illan päälle löytyä, hän arveli.
Letittäjä kertoi kotona tehneensä samaa pikkusiskolleen, vaikka tämä ei tuloksesta oikein pidäkään. Puolitoista vuotta sitten Pudasjärvelle tullut Sabrina kertoi tutustuvansa ikäisiinsä paikallisiin Hirsikampuksella Valo-luokassa koulua käydessään.
