Liikuntasuositusten mukainen liikkuminen suojaa elimistöä haitalliselta stressiltä, ja pitkään jatkunut liian vähäinen liikkuminen aikuisiällä taas lisää kehon stressikuormaa.
Tämä selviää Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan yhteisestä tutkimuksesta, jossa selvitettiin aikuisiän liikuntatottumusten merkitystä keski-iän stressikuormaan.
Tutkimuksessa seurattiin yli 3 300:aa Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 eli koko elinkaaren kattavaan hyvinvointi- ja terveystutkimusohjelmaan kuuluvaa henkilöä 31 vuoden iästä 46-vuotiaiksi asti.
Osallistujien vapaa-ajan liikuntaa verrattiin Maailman terveysjärjestö WHO:n liikuntasuosituksiin. Lisäksi osallistujilta mitattiin erilaisilla biologisilla mittauksilla niin sanottua allostaattista kuormaa, joka kuvaa pitkäaikaisen stressin elimistölle aiheuttamaan kuormitusta.
Tulosten mukaan stressikuorma oli keski-iässä suurempi niillä, jotka eivät täyttäneet terveysliikuntasuorituksia seurantajaksolla tai joilla liikkuminen väheni. Pienempi stressikuorma oli suositusten mukaan liikkuneilla ja aktiivisuuttaan seuranta-aikana lisänneillä.
– Tulokset viittaavat siihen, että liikunnan merkitys ei rajoitu yksittäisiin elämänvaiheisiin, vaan säännöllinen liikkuminen koko aikuisiän ajan voi suojata elimistöä pitkäaikaisen stressin haitallisilta vaikutuksilta, kertoo väitöskirjatutkija Maija Korpisaari tiedotteessa.
Tutkimus antoi uutta näyttöä fyysisen aktiivisuuden merkityksestä stressin pitkäaikaisten vaikutusten ehkäisyssä. Merkitystä on sekä nuoruuden että aikuisiän liikkumisen määrällä.
– Säännöllinen liikkuminen aikuisiässä näyttää auttavan elimistöä selviytymään stressistä vielä keski-iässäkin.
Tutkijoiden mukaan tarvitaan lisää pitkittäistutkimusta siitä, miten liikunta vaikuttaa kehon stressijärjestelmiin elämänkulun eri vaiheissa.
