Tulipa omat lapsuusjoulut elävästi mieleen luettuani Määttä (nyk. Lantto) Helvin herttainen kuvaus hänen joulumuistoistaan v. 1956. Samaa ikäluokkaa olemme. Muistosi Pärjänsuon kairasta, itse kasvoin Livojokivarressa, että naapurikylien kasvatteja. Kiitos Helvi hyvästä kirjoitelmasta. Annikki Livolta.
Vielä turvallisesta Iijoen sillasta, ei tunnu isojenkaan autojen ilmavirtaukset, ei lennä loskavesi päälle. Me päivittäin kävellen ja pyöräillen käyttäjät kiitämme!
Siis ei mitään radikaalia muutosta vaelluskalakantaan. Samaa ylisiirtojupakkaa vuodesta toiseen. Vaikka hallitus avasi portit vapaaksi, niin paikalliset vesivisioihmiset ei halua kalateitä. Pelleily jatkuu. Jos nuokin tähänastiset ylisiirretyt ja poikaset ois päässeet nouseen ja palamaan takaisin, niin lohi ja siika kannat ois jo vahvat. Mutta loppuuhan ne lopultakin, kun mädin tuottajat kuolee, ja poikaset ei pääse alas eikä ylös. Ei merikään ole ehtymätön, kun siellä ei poikasia lisäänny.
Pistipä silmään se, kuinka nuorille ja lapsille jaetut joululahjat olivat tänä vuonna löytäneet kohtuuden. Aikuisilla pitää olla ymmärrystä opettaa kohtuullisuutta lapsilleen, vaikka kuinka tekisikin mieli hemmotella.